Terence Daviesin elokuva Syvänsininen meri kertoo vahvan mutta ajan syömän tarinan täyttymättömistä toiveista ja rakastamisen vaikeudesta. Raskas ja näytelmällinen melodraama sijoittuu ajankohdista ahtaimpaan, vuoden 1950 tuntumaan. Eletään välikautta: sota on yhä tuoreena ja arkana mielessä, mutta katse hapuilee jo kohti kirkkaampaa tulevaisuutta.
Juuri päättynyt toinen maailmansota oli vedenjakaja monella tapaa. Se oli sitä sosiaalisessa mielessä, sillä sota vapautti naiset hetkellisesti kodeistaan ja päätyttyään palautti heidät takaisin hellan ja makuuhuoneen tuntumaan, perheinstituution palvelukseen.
Myös tunnetasolla koettiin mullistuksia. Moni nuori mies palasi sodasta ulkoisesti ehjänä mutta parantumattomia tunne-elämän haavoja peitellen. Ei siis ihme, että 1950-luvusta muodostui esittämisen ja kulissien vuosikymmen, turhautuneiden kotirouvien ja kiristävien kravattien aikakausi.
Syvänsinisen meren kolmiodraama näytellään sodan runtelemassa ja tunkkaisessa Lontoossa, jonka tukahdutettu värimaailma yltää tupakanruskeasta laivastonsiniseen. Rachel Weiszin tulkitsemassa Hester Collyerin hahmossa ruumiillistuu rakastettu mutta tyytymätön pikkuvaimo, joka saa ensikosketuksen omaan haluunsa traagisin seurauksin.
Simon Russell Beale on tuomari Sir William Collyer, Hesterin varakas aviomies, joka rakastaa Hesteriä toverillisesti ja arvokkaasti. Hesterin tunteiden kohde on kuitenkin eloisa ja poikamainen Freddie Page (Tom Hiddleston), joka näyttää menettäneen sodassa palan sieluaan. Entisenä taistelulentäjänä hän elää vaarasta ja jännityksestä, eikä arkinen Lontoo enää riitä hänelle. Freddiellä ei ole tarjota Hesterille sitä, mitä nainen huutaa koko kehollaan: todellista, syvää, kaikennielevää rakkautta.
Elokuvan nimi viittaa Hesterin kestämättömään tilanteeseen. Intohimoton avioelämä ei tyydytä häntä enää, mutta hänen tosi halunsa jää vaille toivottua vastakaikua. Hester on puun ja kuoren välissä, ja tummimpina hetkinä kuolema näyttää ainoalta mahdolliselta ulospääsyltä.
Syvänsininen meri pohjaa brittikirjailija Terence Rattiganin vuoden 1952 arvostettuun näytelmään, joka sovitettiin valkokankaalle ensi kertaa pian teatteriensi-iltansa jälkeen. Elokuvassa Syvä kuin meri (1955) Hesteriä näytteli Vivien Leigh. Terence Daviesin sovitus on riisutumpi ja viitteellisempi. Paljon jää selittämättä, mutta hienot näyttelijät paikkaavat tarinan aukkoja. Etenkin Weisz näyttelee erittäin rohkeasti ja paljaasti.
Eriteltynä Syvänsininen meri on onnistunut elokuva, mutta koettuna se jättää jälkeensä kitkerän, tyhjän olon. Davies, joka tunnetaan musiikinrakastajana, antaa musiikin velloa kaiken yllä paikoin sietämättömällä voimalla. Tunteelliset yhteislaulujaksot jäävät irrallisiksi, niin tyypillistä Daviesia kuin ovatkin.
Liverpoolissa sodan päätösvuonna syntynyt Davies tunnetaan Suomessa parhaiten elokuvista Rakkaat muistot (1988) ja Sydän vieraassa talossa (2000). Syvänsininen meri on ajattelijan elokuva: monitasoinen ja älykäs. Tunnetasolla se ei kuitenkaan tarjoa tyydytystä. Siihen elokuva on liian raskas ja vanhanaikainen.
Syvänsininen meri -elokuvan traileri
Filmtrailer.com