Vankileiriltä vapauduttuaan Akseli Koskela (Ilkka Koivula) aloittaa uuden elämän ja keskittyy torppaansa sekä perheensä kanssa olemiseen. Tovin jokapäiväisen leipänsä vuoksi puurrettuaan Akseli saa viimein mahdollisuuden lunastaa torpan maat omakseen, ja tulevaisuus näyttää lupaavalta. Pian syttyy kuitenkin talvisota, eikä se tuo mitään hyvää tullessaan Akselin ja Elinan (Vera Kiiskinen) perheelle – tai kenellekään muullekaan.
Täällä Pohjantähden alla II pyrkii yhdessä aiemman osan kanssa niputtamaan muutamaan elokuvatuntiin Väinö Linnan kolmiosaisen kansalliseepoksen. Monien mielestä jo ajatus moisesta projektista on kauhistuttava, mutta onhan maailmalla toki tehty kohtalaisen onnistuneita elokuvasovituksia mammuttieepoksista, kuten Taru sormusten herrasta -trilogia. On kuitenkin niin, että siinä missä Peter Jacksonin megabudjetin cgi-spektaakkelit onnistuvat melko isoista alkuperäismateriaalin ylihyppimisistä huolimatta luomaan eheän tarinan illuusion, Koivusalon elokuvaversioinnit antavat lähinnä pikakelatun tiivistelmän vaikutelman. Täällä Pohjantähden alla II yrittää mahduttaa reilun kahden tunnin kestoonsa sekä Akselin ja Elinan perheen elämän, saman kylän useiden muiden ihmisten tekemiset höystettynä kansalaissodan jälkimainingeilla, talvisodan, jatkosodan sekä loppuyhteenvedon kaikesta tapahtuneesta. Kunnianhimoinen tavoite, jolle nostaa hattua, mutta lopputulos jättää toivomisen varaa.
Elokuvan eräänlaiseksi ansioksi voi laskea sen, että se kokoaa yhteen suuren joukon ansioituneita suomalaisia näyttelijöitä. He kaikki, erityisesti Koivula, Hannu-Pekka Björkman ja Ville Virtanen hoitavat tonttinsa varsin mallikkaasti. Kuvauspaikat ja puvustus ovat kunnossa, ja Täällä Pohjantähden alla II näyttää kuvausteknisessäkin mielessä ihan oikealta elokuvalta. Harmi vain, että Koivusalo valitsi projektikseen Linnan suurtyön. Jokin pienimuotoisempi tarina voisi taittua elokuvaksi varsin tyylikkäästikin.
Koivusalon Täällä Pohjantähden alla -elokuvat sopivat mainiosti eräänlaiseksi kevytjohdatukseksi tärkeistä Suomen historian käänteistä lukemista vähemmän harrastaville ihmisille. Ne voivat parhaassa tapauksessa inspiroida katsojia paneutumaan historian tapahtumiin – vaikka alkajaisiksi juuri Linnan kirjasarjan kautta.
Tony Reponen
Tähdet: ★★★