Neil Gaimanin romaaniin perustuva sydämellinen aikuisten fantasiasatu on ilo sekä silmälle että mielelle.
Toimivia aikuisten satuja ei synny kuin sieniä sateella vaan sellaisen löytyminen on kuin löisi varpaansa kultakimpaleeseen. Kun vuonna 1987 Rob Reiner (Spinal Tap, Stand by me – viimeinen kesä, Kun Harry tapasi Sallyn…) ohjasi ihastuttavan elokuvan nimeltä Prinsessan ryöstö – The Princess Bride, syntyi ilmiö, joka nousi IMDb:n listalla 150 suosituimman elokuvan joukkoon ja johon kaikkia fantasiasatuja nykyisin verrataan. Nuori lontoolainen Matthew Vaughn päätti kokeilla yltäisikö samaan, otti käsittelyynsä erään aikamme suosituimmista fantasiakirjailijoista ja käänsi Jane Goldmanin avulla elokuvaksi Neil Gaimanin (muun muassa Sandman-sarjakuvat) suloisen romaanin Tähtisumua. Tähtisumua sijoittuu pieneen englantilaiseen Muurin kylään. Nimi tulee kylän reunalla sijaitsevasta tarkoin vartioidusta muurista, joka erottaa ihmisten Englannin salaisesta fantasiamaailmasta. Muurin kylässä asuu haaveileva ja hieman yksinkertainen kauppa-apulainen Tristan (Charlie Cox), joka on sokeasti ihastunut kauniiseen mutta ylimieliseen Victoriaan (Sienna Miller). Rakkaudenhuumassaan Tristan lupaa noutaa Victorialle pudonneen tähden, mikäli tämä suostuu hänen vaimokseen. Tästä alkaa huima seikkailu noitien ja yksisarvisten maailmassa, jossa tähdet eivät ole kivenmurikoita ja jossa poika voi kasvaa mieheksi viikossa. Matkallaan Tristan törmää muihinkin tähteä havitteleviin osapuoliin kuten ikääntymisestään huolestuneeseen Lamia-noitaan (Michelle Pfeiffer), valtakunnan kuninkuudesta haaveilevaan Septimus-prinssiin (Mark Strong) ja salamoita lentävällä ilma-aluksellaan pyydystävään kapteeni Shakespeareen (Robert De Niro). Tähtisumua-elokuvasta julkaistu traileri on hieman harhaanjohtava, sillä se antaa kuvan nykyaikana kyllästymiseen asti käytetyllä perinteisellä kaavalla rakennetusta fantasiaelokuvasta, ja tämä saattaa koitua elokuvan kohtaloksi lippuluukuilla. Elokuva ei kuitenkaan ole tätä vaikka fantasiaelementtejä hyväkseen käyttääkin. Tähtisumua on alkuperäiskirjansa tavoin täysiverinen aikuisten satu ja äärimmäisen ihastuttava sellainen. Gaimanin ihailijat ovat epäilleet kirjan kääntymistä elokuvaksi ja tottahan toki romaanin tarinaa joudutaan jonkin verran muokkaamaan matkalla elokuvan käsikirjoitukseksi. Tähtisumua on kuitenkin uskollinen alkuperäisen sadun tenhovoimalle. Se suhtautuu kertomukseensa höyhenenkevyesti, eikä pyri perusfantasialle usein tyypilliseen vakavamielisyyteen ja ryppyotsaiseen seikkailuun. Lisäksi siinä on loistavasti saatu säilytettyä Gaimanin mukaansatempaava dialogityyli. Tähtisumua ei ehkä koskaan tule nousemaan aivan samalle tasolle kuin The Princess Bride, mutta sen aidon sympaattiset hahmot ja sadun tenho viehättävät pidempään kuin elokuvan reilun kaksituntisen keston ajan. Viehättävyytensä ja viattomuutensa ansiosta elokuvalle on helppo antaa anteeksi myös sen pienoiset puutteet. Tähtisumua on todistus siitä, että fantasiaromaanista on mahdollista tehdä toimiva elokuvaversio menettämättä sitä, mikä teki alkuperäisestä materiaalista unohtumattoman ihanan.