Taikapuutarhan pikkuötökät

/ GENRE , ENSI-ILTA 14.12.2018 TÄHDET

Lapsille tarkoitettu animaatio on aikuisen sadistinen eikä edes näytä hyvältä.

Ranskalaisvoimin tehty animaatio Taikapuutarhan pikkuötökät jättää lopussa melko sekavan olon. Elokuva on nimittäin suunnattu perheen pienimmille, mutta silti siinä on paljon aikuisille suunnattuja jopa raakoja elementtejä. Kun kiltti mehiläiskuningatar kidnapataan, halutaan hänen päätään vadille – kirjaimellisesti. Toisaalla ammutaan ampiainen ilotulitusraketilla taivaalle, jotta paha saa palkkansa. Ampiainen räjähtää tietenkin atomeiksi. Näitä riittää.

Elokuva on tarinaltaan aikamoinen kliseesoppa. Rempseä mutta traumaattisen ja synkän menneisyytensä kanssa painiva Apollo-sirkka löytää sattumalta salaisen ötökkäkylän keskeltä taikapuutarhaa. Mitään taikuuteen viittaavaa elokuvassa ei kuitenkaan ole, jos ei sellaiseksi lasketa Apollon omia silmänkääntötemppuja ja jonglööraamista. Mikä tämä taikapuutarha siis on, sitä ei kerrota.

Apollo tutustuu vapautta haikailevaan kuningatar Margaretaan, mutta onnistuu samalla sotkemaan hänet ilkeämieliseen kidnappaustrilleriin. Kylää kun piinaavat uhkaavan näköiset yö-öttiäiset sekä Margaretan vallanhimoinen ja keinoja kaihtamaton serkku. Tapahtuu väkivaltainen vallankaappaus, kiltit pikkuötökät orjuutetaan ja mehiläisten sööttejä vauvoja uhataan jopa joukkomurhalla. Onpa sotkussa mukana myös vajaamielinen ja melko karu vampyyrilepakko.

Entiset vihamiehet joutuvat lopulta yhdistämään voimansa, jotta vielä pahempi ilkimys saadaan kukistettua. Nähdäänpä myös päähahmojen opettavaiset kasvutarinat sekä romantiikkaa. Kysymys kuuluukin: kuinka monta elokuvaa tästä samasta muotista voi vielä tehdä?

Tarina perustuu Antoon Kringsin suosittuihin lastenkirjoihin, mutta eipä elokuvassa taida olla niistä enää mitään muuta jäljellä kuin hahmojen nimet, niin tylsän tutuilla poluilla tämä tekele talsii. Animaatiotyylikään ei onnistu ihastuttamaan, vaikka paikoin elokuvasta löytyy kiehtovia yksityiskohtia.

Pääosin elokuva tapahtuu yöllä, joten kuvatkin ovat tukahdutettuja. Värit ovat tylsän syksymäisiä, liian maanläheisiä: ruskeaa, oranssia, harmaata ja tummaa sineä. Vain ampiaisneidot onnistuvat briljeeraamaan violeteissa kuoseissaan. Lapset tuskin jaksavat seurata näin tylsästi väritetyn maailman tapahtumia kovinkaan pitkään.