The Greasy Strangler

GENRE , ENSI-ILTA 18.08.2017 TÄHDET

Epäsovinnainen ja absurdi komediaelokuva isästä ja pojasta. Tai ainakin niin sitä luulisi.

Ajatelkaa sellaista epämääräistä ja likaista maailmankolkkaa, jossa on mahdollisuus naittaa männävuosien omalaatuinen komediahitti, Jared Hessin Napoleon Dynamite, obskuuri brittiläinen tv-sarja Herrasmiesliiga sekä törkyvisionääri John Watersin ihastuttava maailmankatsomus. Tämän epäpyhän orgian jälkihuuruja on Jim Hoskingin esikoinen, epähaluttu äpärälapsi nimeltä The Greasy Strangler.

Hoskingin debyytti on rasvainen, absurdi, sairas ja epärealistisen koominen rakkaus-, jännitys- ja perhe-elokuva. Tosin ei tätä oikein elokuvaksi kehtaa kutsua. The Greasy Strangleria on vaikea kutsua miksikään muuksi kuin täydeksi roskaksi. Tai sonnaksi. Tai neroudeksi. Mutta millaista suttua ja vuodatusta se onkaan!

Elokuva on erityisen poikkeuksellinen komedia, jossa isän ja pojan välinen suhde saa erityisen likaisia ulottuvuuksia, kun mammanpoika-poika Big Brayden (Sky Elobar) epäilee diskopappansa, Big Ronnien (Michael St. Michaels), olevan kammoksuttu sarjamurhaaja The Greasy Strangler. Kaksikon hämmentävän rasvapitoista eloa tulee myös häiritsemään Braydenin tuore rakkaus, Janet-kaunokainen (Elizabeth DeRazzo). Eipä aikaakaan, kun jo valmiiksi epäsuhdan isän ja pojan välit rakoilevat oikein kunnolla, kun uroot alkavat kisaamaan nuorikon lemmestä. On sitä vähemmästäkin tapettu!

Näyttelijät ovat puupökkelöitä, jotka lukevat dialoginsa suoraan lunttilapuilta. Leffan musiikkina toimivat Andrew Hungin säveltämät perverssin lastenlaulumaiset ja halvan kuuloiset pimputtelut, joissa on yhtä vähän järkeä kuin itse elokuvassakin, mutta jotka ovat suorastaan ihastuttavia. Gore-efektit ja maskeeraus ovat kuin yläasteporukan viikonloppukuvauksista. Koko elokuva näyttää olevan tehty sutaisemalla vähän sinne suuntaan ja kuvattu ensimmäisellä otolla.

Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan leffa on tehty yhtä suurella sydämellä kuin Watersin luottonäyttelijätär Divinen ego oli. Se on tarkoin harkittua absurdia tajunnanvirtaa.

The Greasy Strangler ei sovi läheskään kaikille. Tuskin kenellekään. Mutta ne piruparat, jotka etsivät uusia kokemuksia, niin voi jestas minkä riemupommin he saavatkaan.