Steven Spielbergin ohjaama The Post on tyylikäs ja varmaotteinen poliittinen draama käännekohdasta Yhdysvaltain mediahistoriassa. Se kertoo ajasta, joka ennakoi Watergate-skandaalia ja Presidentin miehiä (1976), ja tapahtumista, jotka päättivät presidenttien ja median kuherruskuukauden. Kesyistä poliitikkojen sylikoirista kypsyi vihdoin totuutta puolustavia vallan vahtikoiria.
Tositapahtumiin perustuva The Post sijoittuu vuoteen 1971, mutta kertoo myös meidän ajastamme. Valeuutisten, ”vaihtoehtoisen totuuden” ja Donald Trumpin aikakaudella on enemmän kuin paikallaan muistaa, että media on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä – meillä kaikilla – on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Elokuvan nimi viittaa The Washington Post -sanomalehteen, joka 70-luvun alussa oli perinteikäs, paikallinen aviisi. Pörssiin listautuvaa lehtiyritystä luotsasi tuohon aikaan tuiki harvinainen naisjohtaja, Katharine ”Kay” Graham (1917–2001).
Kay Graham oli joutunut perheyrityksen johtoon yllättäen ja vastentahtoisesti. Hänet oli kasvatettu äidiksi, vaimoksi ja illalliskutsujen sädehtiväksi emännäksi, ei mielipiteiltään järkähtämättömäksi johtajaksi ja liikenaiseksi. Meryl Streepin muotokuva vanhan polven hienostorouvasta, joka löytää oman äänensä ja voimansa, on vivahteikas ja vakuuttava. The Post sivuaakin poliitikkojen ja journalistien välisten suhteiden muutosten ohella myös naisen aseman kehitystä.
The Post alkaa Vietnamista. On vuosi 1966, ja amerikkalainen sota-analyytikko Daniel Ellsberg (Matthew Rhys) joutuu keskelle veristä taistelua. Hänelle valkenee, että vaikka yhä kalliimmaksi käyvä sota polkee paikallaan, hänen maanmiehillään ei ole mitään aikeita päättää sotatoimia Vietnamissa.
Sotaa vastustava Ellsberg vuotaa Pentagonin huippusalaisia sotaraportteja ensin New York Timesille ja myöhemmin The Washington Postille. Yhdysvaltain poliittisia perustuksia ravistelevat paljastukset päätyvät lehtien etusivuille rangaistusten uhallakin. Rohkeilla julkaisupäätöksillä puolustetaan lehdistönvapautta ja vedetään uusia, periaatteellisia rajoja median ja esivallan välille.
Viihdyttävä, jännittävä ja jopa riemastuttavaksi kääntyvä The Post seuraa etenkin The Washington Postin päätoimittaja Ben Bradleen (Tom Hanks) työtä konservatiivisen ja arastelevan Kay Grahamin rinnalla. Hanks irrottelee mainiosti kuin vastapainoksi jäyhäeleiselle, kuningatarmaiselle Streepille.
Elokuvan jäntevästä ja hyvin taustoitetusta käsikirjoituksesta vastaavat Liz Hannah ja Josh Singer. Singerhän tunnetaan median ja vallan suhteisiin pureutuvista draamoista Viides valta (2013) ja Spotlight (2015).
Spielberg ohjaa Vakoojien sillasta (2015) muistuttavalla varmuudella. Spielbergin luottokuvaajan Janusz Kamińskin filmille kuvaama, väreiltään pehmeä The Post tavoittaa 70-luvun toimitustyön hohdon ja hankaluuden, Linotypen, painolaattojen ja tupakankatkun konkretian.