Jos et halua seurata turhia juonenkehittelyitä ja lumoudut kerta toisensa jälkeen erikoistehosteiden vyörystä, on tämä elokuva juuri sinulle, niin ylipitkä kuin se onkin
”Juoni? Mikä juoni? Mutta meillähän on nämä tehosteet.” Näin varmaan vastaisivat uuden Transformers-elokuvan tekijät kysyttäessä heidän uuden tekeleensä juonenkulusta. Ennen rustattiin vaikkapa suunnitteilla olevan talon piirros Klubi-tupakka-askin kanteen. Tässä tapauksessa vähempikin tila lienee riittänyt dramaturgian kehittelylle.
Edellisen Transformers-elokuvan tapahtumista on kulunut kaksi vuotta. Nuori Sam Witwicky (Shia LaBeouf) haluaa jättää tapahtumat taakseen ja lähteä yliopistoon opiskelemaan muiden ikäistensä tavoin. Samin vanhemmat (Kevin Dunn, Julie White) nolostuttavat häntä hössötyksellään ja suhde isänsä moottoripyöräkorjaamossa työskentelevään Mikaelaan (Megan Fox) tuntuu hieman väljähtyneen. Mutta maailma tarvitsee taas Samia ja Mikaelaa, kun ilkeät Desepticonit uhkaavat ihmiskuntaa.
Suurimmaksi osaksi tämä erikoistehostepläjäys on puuduttavaa katsottavaa. Onneksi parissa kohdassa irtoaa pienet naurut, mutta se tuskin on ollut itsensä liiankin vakavasti ottaneiden tekijöiden tarkoitus. Elokuvan budjetti oli huikeat 200 miljoonaa taalaa, mutta juoneen kukaan ei ollut jaksanut kiinnittää mitään huomiota. Ei, vaikka käsikirjoittajia on merkitty jopa kaksin kappalein.