Originaaleista ideoistaan tunnettu ohjaaja-käsikirjoittaja M. Night Shyamalan tuo nyt elokuvateatterikansan nähtäville uuden jännitysnäytelmän nimeltä Trap. Elokuva onnistuu pitämään tiivistä tunnelmaansa hyvin yllä, mutta suurimpana yllätyksenä herran aiempia tuotoksia katsoneelle tulee kuitenkin se, ettei tarinassa tällä kertaa olekaan mukana kovin suuria yllätystwistejä.
Cooper vie tyttärensä Rileyn tämän suuresti fanittaman poptähden, Lady Ravenin, stadionkeikalle. Keikkapaikka on kuitenkin muutettu ansaksi vaaralliselle Teurastaja-sarjamurhaajalle. Nuora Cooperin ympärillä alkaa kiristymään ja hänen täytyykin yrittää keksiä, kuinka päästä pinteestä pois ilman, että hänen synkät salaisuutensa päätyvät päivänvaloon.
Kuten elokuvan trailerit ovat jo paljastaneet, 90-luvun teini-idoli Josh Hartnett esittää elokuvassa Cooperia, perheenisää, jolla on pimeä puolensa. Näyttelijä osoittautuu nappivalinnaksi rooliinsa ja onnistuu välittämään katsojille hienosti hahmonsa kummatkin puolet. Hartnett onkin selkeästi elokuvan vahvin linkki ja tarinan suurin kannattelija. Shyamalanin aiempaa filmografiaa ajatellen tähän mielenkiintoisen kaksipuoleiseen asetelmaan olisi tosin toivonut vielä jonkinlaista yllättävää lisäkäännettä, mutta tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan ole tarjolla.
Myös Hartnettin tytärtä esittävä Ariel Donoghue on toimiva innokkaana fanityttönä. Valkokangasdebyyttinsä Trapissa tekee lisäksi toinen ohjaajan omista tyttäristä, Saleka Shyamalan, poptähti Lady Ravenina.
Elokuva tuntuu paikoitellen kiusallisesti vain ohjaaja Shyamalanin yritykseltä pönkittää tyttärensä uraa isompaan nousuun. Saleka onneksi kuitenkin petraa suoritustaan elokuvan edetessä. Tarinan käänteet saattavat tuntua myös hiukan epäloogisilta, jos niitä pysähtyy miettimään liian pitkäksi aikaa, mutta tästäkin huolimatta elokuva pitää otteessaan loppuunsa saakka. Yleisö huomaakin vaihtelevasti sekä kannustavansa Cooperia pakosuunnitelmissaan että toivovan lain kouran ylettävän kiinni tämän niskaraiveleihin.
Ira Hurskainen