Ruotsin kuningatar Kristiinasta (1626–1689) kertovan elokuvan tarina alkaa, kun Kristiinan (Lotus Tinat) seuraa 30-vuotisessa sodassa kaatunutta isäänsä Kustaa II Adolfia (Samuli Edelmann) valtaistuimelle. Vielä hän ei kuitenkaan saa nauttia valtansa kaikista eduista, sillä tytön täysi-ikäisyyteen saakka ohjaksia pitelee valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (Michael Nyqvist). Kristina (Malin Buska) varttuu ja kouluttautuu. Häntä kiinnostavat enemmän politiikka ja aseet kuin pitsinnypläys. Saatuaan kruunun päähänsä sekä muut vallan tunnusmerkit käsiinsä, alkaa hän uudistaa hallintoa.
Kristiina läänittää valtakunnan alueita uusille aateloimilleen suvuille aiheuttaen pahaa verta hovissa. Hän lähettää Axelin pojan Johanin (Lucas Bryant) neuvottelemaan Westfalenin rauhaa, joka päättää julman 30-vuotisen sodan vuonna 1648. Kummastusta herättää myös, kun hän kutsuu Ruotsiin maanpaossa elävän valistusfilosofi René Descartesiin käytyään pitkällistä kirjeenvaihtoa tämän kanssaan. Mutta vieläkin suuremman skandaalin Kristiina aiheuttaa osoittaessaan hekumaansa hovineitoaan, kreivitär Ebba Sparrea (Sarah Gadon) kohtaan. Palattuaan Euroopan diplomatian areenoilta Johan Oxenstierna odottaa pääsevänsä naimisiin Kristiinan kanssa. Mutta kuningattarella on mielessään vallan toiset aatokset.
Tyttökuningas on ohjaaja Mika Kaurismäen pitkäaikainen elokuvahanke, joka on nyt toteutunut ja kansan ihmeteltävänä valkokankailla. Hänellä on ohjelmistossa tällä hetkellä jopa kaksi elokuvaa Vesa-Matti Loirin pääosittaman Elämältä kaiken sain myötä. Tyttökuningas kertoo omapäisestä nuoresta naisesta, joka ei mahtunut aikansa roolimalleihin. Nykyäänkin hänellä voisi tehdä tiukkaa homoseksuaalisuutensa, ja jopa joidenkin väittämän transsukupuolisuutensa, takia. Elokuva on Kaurismäen veljeksistä vanhemman suurimpia töitä 6,5 miljoonan euron budjetillaan.
Tällaisen historiallisen elokuvan kuuluu täyttää eeppiset mitat, mutta siihen ei ylletä. Sitä on kuvattu Turun linnassa, Turussa ja sen ympäristössä, mikä on meikäläisittäin hieno asia. Kuvauspaikkojen rajallisuus jättää teokseen ahtaan tunnun, eikä se muutenkaan pääse lentoon. Pohjois-Ruotsin suomalaisalueelta tuleva näyttelijä Malin Buska tekee hyvää työtä, mutta muut hahmot jäävät vain yksiulotteisten hahmotelmien asteelle. Se on sääli, sillä pienempiin rooleihin on päässyt mukaan eturivin suomalaisia näyttelijöitä. Puvustukseen on panostettu paljon, ja se sentään näkyy. Sen ja Buskan vuoksi elokuvalle haluaisi antaa kolme tähteä. Mutta aivan ei voi, hyvästä tahdosta huolimatta.