Vakava leikki

GENRE ENSI-ILTA 02.12.2016 TÄHDET

Hjalmar Söderbergin vuonna 1912 ilmestynyt romaani on arvostettu melodraama rakastavaisista, joiden vahvat luonteet pitävät heitä erillään toisistaan. Lone Scherfig on käsikirjoittanut ja/tai ohjannut hyviä elokuvia kuten Italiaa aloittelijoille, An Education ja Sinä päivänä. Pernilla August on kansainvälisesti tunnustettu näyttelijätär, joka on aikaisemmin ohjannut mainion Sovinto-elokuvan. On suorastaan surullista miten tunkkainen lopputulos on, kun nämä kolme kykyä yhdistetään.

Alkoholisoituvan taiteilijan kaiken kärsivä Lydia-tytär (Karin Franz Körlof) ja sanomalehden aloitteleva oikolukija Arvid (Sverrir Gudnason) kohtaavat, kun Arvidin lehden päätoimittaja (Michael Nyqvist) käy tapaamassa taiteilijaystäväänsä tämän mökkisaarella. Arvid joutuu tuuraamaan lehden ooppera-arvostelijaa, ja tapaa näytöksessä Lydian, jolloin selviää, että nuorten välille on syntynyt yhteys, joka on katsojalta jäänyt havaitsematta.

Ylpeys estää tunteiden siirtämisen toimintaan ja molemmat valitsevat itselleen soveliaammat puolisot. Tilaisuuden tullen kiusausta ei kuitenkaan voi vastustaa, ja syntyy ilmeisesti tulinen salasuhde, jonka liekit eivät lämmitä katsomoa. Loppuelokuvan ajan Lydia ja Arvid kohtelevat kaltoin ymmärrettävästi samalla mitalla vastaavia puolisoitaan ja ennen kaikkea toisiaan. Samaan ristituleen joutuvat kaikki lähipiiriin osuvat.

Aikakauden odotusten ja vaatimusten aiheuttamat käytöshäiriöt voi vielä sulattaa, mutta päähenkilöt tuntuvat muutenkin olevan tunne-elämältään keskenkasvuisia kusipäitä, joiden intohimo on vain itsekkyyttä. Pääosiin valitut näyttelijät eivät pysty valjastamaan roolien vaatimia tunteita, mutta ongelmaa on myös käsikirjoituksessa ja ohjauksessa. Hahmoja heitellään lähes sattumanvaraisesti tilanteesta toiseen antamatta näyttelijöille tarvittavaa tukea.

Lopputuloksena on rakkaustarina, jonka päähenkilöistä ei välitä, mutta joiden läheisiä säälii. Harvat ammattitaitoiset näyttelijät hukataan pikkurooleihin, ja katsojan mielenkiinto kohdistuukin lavastuksien ja puvustuksien kautta ansiokkaasti toteutettuun ajankuvaan ennemmin kuin elokuvan tapahtumiin.