Valmentaja

GENRE ENSI-ILTA 17.10.2018 TÄHDET

Tuukka Temosen tarina liikemies Jari Sarasvuosta on toimiva kokonaisuus, jossa Mikko Nousiainen loistaa energisellä roolisuorituksellaan.

Jo Valmentajan traileri toi mieleen The Wolf of Wall Streetin. Ja kuinka ollakaan, hieman ennen näytöstä paikalla ollut ohjaaja Tuukka Temonen kertookin Valmentajan yleisölle, että hänellä oli sille kaksi esikuvaa: The Wolf of Wall Street ja The Big Short. Molemmat ovat tositapahtumiin perustuvia tarinoita, jotka kertovat liike-elämästä ja menestyksestä mutta myös niiden kääntöpuolista.

On ehkä liikaa sanottu, että Valmentaja on Suomen The Wolf of Wall Street, mutta se on onnistunut draama, joka käy läpi liikemies Jari Sarasvuon värikkään elämän 1960-luvun lopulta nykypäivään.

Sarasvuo on nykyään miljonääri, mutta se tuntui hyvin kaukaiselta asialta hänen lapsuudessaan. Äiti jää yksinhuoltajaksi, ja isän lähdettyä Jari tuntee olonsa hylätyksi. Vähävaraisessa perheessä Jari oppii rahan arvon mainoksia jakamalla yrittäen samalla hankkia isänsä hyväksyntää. Ylioppilaaksi päästyä hän kokeilee toimittajan työtä mutta päätyy liike-elämän pariin. Menestystä tulee monella rintamalla. Televisio-ohjelmasta Hyvät, pahat ja rumat tulee huippusuosittu. Oma bisnes kukoistaa. Menestyksestä on maksettava kallis hinta, ja välillä tulee ihan konkreettisestikin turpaan.

Kun elokuva keskittyy niin voimakkaaseen ja ristiriitaiseen henkilöön kuin Jari Sarasvuo, niin pääosan esittäjällä on ratkaiseva merkitys, eikä pelkkä yhdennäköisyys riitä. Ja Mikko Nousiainen on Sarasvuon rooliin täydellinen valinta. Hän esittää päähenkilöä takatukkaisesta ysärinuorukaisesta viisikymppiseksi bisnesguruksi ja onnistuu hienosti. Nousiainen esittää Sarasvuon nostattavia puheita energisesti ja löytää myös hahmon pimeämmän puolen.

Presidentintekijät-dokumentilla ja Apulanta-yhtyeestä kertovalla Teit meistä kauniin -elokuvalla uransa aloittanut Tuukka Temonen osoittaa viimeistään nyt olevansa vakavasti otettava elokuvantekijä. Valmentaja on pätevä ohjaustyö, jonka pitkä draaman kaari pysyy hyvin kasassa ja etenee sujuvasti.

Elokuva on varmasti ollut haastava projekti, sillä pelkästään eri aikakausien lavastaminen uskottavasti on vaatinut työtä. Eikä siinä ihan täydellisesti olla onnistuttukaan. Esimerkiksi 1990-luvun alun tuliterä tietokonehankinta ei tunnu aidolta, kun mukamas juuri pakasta vedetty laite on sitä mitä se oikeasti on: lähes 30 vuotta vanha kulunut ja naarmuinen romuläjä. Yksittäiset kauneusvirheet on kuitenkin helppo antaa anteeksi, kun kokonaisuus toimii.

Mikko Nousiainen on elokuvan kantava voima, mutta sivurooleissakin on hyviä valintoja. Parhaiten mieleen jää Teit meistä kauniin -elokuvassa Toni Wirtasena nähty Tatu Sinisalo, joka esittää Jussi Parviaista yliampuvan riemukkaasti. Roolihahmo tuo huumoria muuten vakavaan elokuvaan.

Elokuvan onnistumisesta on syytä kiittää ohjaajan ohella myös käsikirjoittaja Heini Heikkilää, joka on rakentanut dramaturgisesti ehyen kokonaisuuden. Lopussa ympyrä sulkeutuu upeasti, ja alkukohtauksen kuvat Jarista keinussa saavat syvemmän merkityksen.

Jussi Huhtala