Ihmisen individualismia palvova ja sitä kautta perheitä pirstaloiva nyky-yhteiskunta saa aiheellisen selkäsaunan Henry Jamesin romaaniin perustuvassa draamassa What Maisie Knew. Scott McGeheen ja David Siegelin muodostaman ohjaajaparin elokuva on pirullisen tarkkanäköinen mutta lämpimän ihmisläheinen elokuva 6-vuotiaasta Maisiesta (Onata Aprile), joka joutuu avioeron käynnistämien rattaiden pyöritykseen.
Äiti, entinen rocktähti Susanna (Julianne Moore), ja isä, taidekauppias Beale (Steve Coogan), eroavat. Kumpikin haluaa Maisie-tyttären huoltajuuden, mutta syynä tähän tuntuu olevan enemmänkin mustasukkaisuus kuin aito vanhemmanrakkaus. Molemmat varmasti rakastavat tytärtään, mutta he eivät vain oikein tiedä miten. Avioeron, uskottomuuden ja huoltajuuskiistan synnyttämät tunteet nousevat pintaan vihana, itsekkyytenä ja suoranaisena narsismina. Aikuiset alkavat käyttäytyä kuin pikkulapset ja tukeutuvat jämäkän aikuisen puutteessa pieneen lapseen – kuin tämä muka voisi hallita kaoottista ihmissuhdesotkua. Tilannetta ei paranna lainkaan se, että Beale muuttaa yhteen Maisien lastenhoitajana toimineen Margon (Joanna Wanderham) kanssa. Kilpailuviettinen Susanna nimittäin päättää maksaa samalla mitalla takaisin ja paukauttaa naimisiin salskean baarimikko Lincolnin (Alexander Skarsgård) kanssa.
Itsekeskeiset vanhemmat haluavat olla Maisien kanssa mutta saadessaan tytön luokseen jättävät tämän kiireineen muiden hoidettavaksi. Niinpä kiltit Margo ja Lincoln joutuvat ottamaan vastuun Maisiesta vanhempien puolesta. Tilanne saa karmaisevia piirteitä, kun vanhemmat matkaavat maailmalle ja pikkutyttö jätetään yksin keskellä yötä. Vaikka Maisie osaa monessa tilanteessa toimia itse, luotettavan aikuisen läsnäoloa eivät korvaa tuliaisiksi tuodut lelut ja häthätää annetut suukot. Lapsikin osaa tunnistaa aidon rakkauden ja välittämisen.
What Maisie Knew kuvaa kärjistäen nykypäivänä tyypillistä ongelmaa: ajan rajallisuuden tajunneet aikuiset vaativat itselleen kaikkea, mutta itse muistavat antaa vain vähän – käytännössä moni käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi. Susannan henkisesti rikkinäinen ketjupolttaja on pelottavan karrikoitu mutta kuitenkin realistinen esimerkki ihmisestä, joka pyrkii lapsensa kautta pönkittämään omaa itsetuntoaan. Moore tekee haastavassa roolissaan tyrmäävän realistisen suorituksen, joka on täydellinen vastakohta Skarsgårdin ja Wanderhamin pehmeämmille roolihahmoille.
Nancy Doynen ja Carroll Cartwrightin käsikirjoitus ei missään vaiheessa lässähdä alleviivaavaksi kukkahattutäteilyksi. Se tuo tapahtumien korniuden esille tyylillä, joka paikoitellen kolkuttelee koomisuuden portteja unohtamatta kuitenkaan asian vakavuutta. Tähtenä sykkii nuori Aprile, jonka vähäiset vuorosanat on korvattu pienen ihmisen viattomalla ihmetyksellä ja sanattomalla luottamuksella aikuisten häslätessä sekavien tunteidensa kanssa hänen ympärillään.
What Maisie Knew on kaikessa lapsen heitteillejättävässä karmivuudessaan lämminhenkinen elokuva aidosta välittämisestä ja ikäaitoja kaatavasta ystävyydestä.
What Maisie Knew -elokuvan traileri
Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa