Brittikomediat ovat parhaimmillaan hillittömän nerokasta kamaa, mutta huonoimmillaan ne ovat Hollywood-kliseitä viljeleviä itsestäänselvyyksiä. Shekhar Kapurin ohjaama ja Jemima Khanin käsikirjoittama What’s Love Got to Do with It? on jotain siltä väliltä.
Palkittu dokumentaristi Zoe (erinomainen Lily James) ei ole vieläkään löytänyt elämänsä rakkautta, vaikka yritys on ollut kova. Zoe toistaa samaa toksista kaavaa loputtomasti. Deittikumppanit ovat vain aivan vääränlaisia. Liberaali hömppä-äiti Cath (Emma Thompson) on tilanteesta erittäin huolestunut, koska haluaisi jo lapsenlapsia.
Zoen lapsuudenystävä ja naapuri Kaz (Shazad Latif) on samankaltaisessa tilanteessa, mutta onneksi hänellä on vielä yksi kulttuuritaustastaan tuttu vaihtoehto: järjestetty avioliitto (tai siis nykymaailmassa ”avustettu” liitto). Pakistanilaistaustainen perhe ryhtyy järjestämään Kazille morsianta kotimaastaan ja kaikki tuntuu etenevän hurjaa vauhtia. Elämä hymyilee… ehkä.
Zoe saa idean tehdä dokumenttielokuvan rakkaudesta ja avustetusta avioliitosta. Voiko rakkaus syntyä myös häiden jälkeen? Voisiko Zoe oppia jotain tästä lähestymistavasta? Kaz tuntuu ainakin toiveikkaalta saadessaan kauniin nuoren morsiamen.
Yllättäen pakotettuun avioliittoon syntyy kupruja, kun sekä Zoe että Kaz tajuavat rakkaudesta yhtä ja toista uutta. Mikä siis neuvoksi, jos tulevaisuus on jo käsikirjoitettu valmiiksi?
Maahanmuuttajakeskeinen romanttinen komedia onnistuu etenkin näyttelijäpuolellaan, vaikka Thompson näytteleekin jälleen kerran sitä samaa hömelöä hippiäitihahmoa kuin niin monta kertaa aiemmin. Elokuva on kuitenkin perin juurin kaavamainen ja ennalta-arvattava, eikä Khanin käsikirjoitus ole erityisen hauska, vaan toistelee juuri niitä Hollywoodin pahimpia rakkauskliseitä.
Leffa olisi kaivannut paljon enemmän Lollywoodia (Pakistanin oma Bollywood) sekä väriä, vilskettä ja absurdeja juonenkäänteitä. Vaikka elokuva haluaisi nälviä sekä länsi- että muslimikonservatismille ja deittikulttuurille, jää kritiikki kovin kesyksi. Kyllähän tämä kelpaa välipalaksi, mikäli romkomin nälkä on kova. Elokuva on vähän kuin kevytversio Bridget Jonesista.
Niko Ikonen