Etsi
Arto Halosen kansainvälisenä yhteistuotantona tekemä tosipohjainen jännitysdraama hukkaa kiinnostavia mahdollisuuksia mutta on kiehtovan aiheensa ansiosta mukiinmenevä eurojännäri.
Isot robotit ja hienot jättihirviötkään eivät riitä, jos tekijät eivät tiedä, miten niitä pitää käyttää.
Alkuteosten vähäisetkin kriittiset ulottuvuudet hukkaava väkivallan ylistys pitää mielenkiintoa yllä säännöllisillä veriroiskeilla.
Kunnianhimoisesti kerrotussa elokuvassa useamman ihmisen tarinat kietoutuvat toisiinsa myyttistä talven pimeyttä hohkavassa Pohjois-Suomessa.
Diane Kruger loistaa perheensä menettävänä naisena, mutta viharikoksesta kertova elokuva ei saa aiheesta kunnolla otetta.
Surevan äidin turhautunut raivo roihahtaa liekkeihin ja tempaisee mukaansa koko hänen kotikaupunkinsa väen.
Afrikkalaisen supersankarin esittelevä Black Panther on toisaalta piristävän erilainen Marvel-leffa, mutta liiallinen tietous omasta asemastaan tukahduttaa viihdyttävyyden ryppyotsaisuuden alle.
Vieraaseen kulttuuriin sijoittuva huikean hieno koko perheen animaatio ylittää ulkoiset raja-aitansa ja tarjoaa yleismaailmallisesti samastuttavan seikkailun.
Jaume Collet-Serra ja Liam Neeson tuntuvat puristaneet yhteistyöstään jo kaikki mehut, sillä heidän neljäs jännärinsä kulkee väkinäisesti ja liian tuttua rataa.
Teinidystopiasarjan viimeinen osa näyttää edelleen hienolta, mutta aikaisempien elokuvien ja lopulta itsensäkin kanssa ristiriitainen sekasotku on trilogian heikoin osa.
