Etsi
Tanskan katsotuin elokuva vuosikymmeniin on animaatio – mutta ei lapsille suunnattu sellainen. Jotain sen viehätyksestä saattaa jäädä siirtymättä kulttuurirajojen yli.
Amatöörimäinen toimintapommi on kivulias kokemus kaksituntisena. Se olisi sitä jopa tunnin mittaisena. Tai lyhärinä.
Vankilasta vapautuneesta naisesta kertova karhea draama osoittaa, ettei ihmisyyden synkälle puolelle rohkeasti katsovan Samppa Batalin Äpärä-esikoinen ollut onnen kantamoinen.
Tanskalaiset tekevät mitä tanskalaiset tekevät parhaiten: tabuja kaihtamattoman komedian elämän ehtoopuolelta.
Olivier Assayasin uutuus yhdistää ranskalaisdraamakomedioiden paljon nähdyn dialogivoittoisen ihmissuhdesompailun kiinnostavampaan terävään analyysiin kulttuurialan murroksesta ja sen merkityksestä alan eri osapuolille.
Lasten tutustumista Suomen luontoon kuvaava dokumentti ei saarnaa, mutta onnistuu sympaattisen menon ohessa kannustamaan ulos lähtemiseen sisällä kyhjöttämisen sijaan.
Miestäkö ei voi itkettää? Joonas Berghäll jatkaa empaattisten ihmisiä ja ihmissuhteita tutkailevien dokumenttielokuviensa sarjaa.
Tavallinen perhe kohtaa yhden vuorokauden aikana amerikkalaisen opioidiepidemian katu-uskottavasti ja jopa inhorealistisesti.
Tutun hahmon seikkailut uudella tekijäporukalla kevyesti uudelleen käynnistävä seikkailu toimii mukiinmenevästi.
Kun ihmisen elämässä totuus ja taru menevät niin sekaisin, ettei hänestä tehtyä elokuvaa kunnolla voi kutsua dokumentiksi, ollaan jonkin todella mielenkiintoisen äärellä.
