Fast & Furious 8

GENRE , ENSI-ILTA 12.04.2017 TÄHDET

Sarjassamme huonot elokuvat, joista ei saisi ainakaan ääneen myöntää pitävänsä, on tällä kertaa vuorossa kahdeksas osa melkoisen megalomaaniset mittasuhteet saaneesta Fast & Furious -sarjasta. Siis ihan oikeasti, kuka ei näistä pysty nauttimaan? Komeita ukkoja, nättejä muijia, nopeita autoja, hauskaa läppää ja universumin lait rikkovia stuntteja. Eihän hömppäviihde paremmaksi oikeastaan enää voi mennä.

Vin Diesel, The Rock, Michelle Rodriguez, Jason Statham ja muut ”perheen” jäsenet joutuvat jälleen kerran kovan paikan eteen, kun Dom (Vin Diesel) pettää kaverinsa kauniin blondin (Charlize Theron) takia. Tyypit lähtevät jahtaamaan Domia ja femme fatalea ympäri maailman pistäen samalla paikkoja sileäksi, joutuen välillä telkien taakse sekä heittävät härskiä ja hyvin epäkorrektia läpändeerusta. Taas se maailma pitää pelastaa pahalta.

Mutta kuka onkaan tämä vaalea ja kylmä kaunotar? Mitä hän haluaa ja miksi? No eipä juuri kiinnosta, kunhan toimintaa riittää. Tarina on jo siis kovin tuttu aikaisemmista leffoista. Ja sitä paitsi kuka edes jotain juonta lähtee tällaisesta vauhtipommista etsimään? Viereisessä teatterissa on varmasti tarjolla tarinavetoisempaa viihdettä vaativammille katsojille.

Fast & Furious 8 osoittaa miksi ohjaaja on tärkeimpiä elementtejä elokuvanteossa. Ilman taitavaa johtajaa projekti hajoaa kappaleiksi. Pieneksi legendaksi noussut genremies James Wan ohjasi leffasarjan edellisen, ehkä jopa sarjan parhaan osan. Nyt puikkoihin on astunut mainion räppielämäkerta Straight Outta Comptonin ohjannut F. Gary Gray. USA:ssa The Fate of the Furiousina (kuka ihme on näin iskevän nimen mennyt vaihtamaan?) tunnettu raina kärsii aivan selkeästi ohjaajavaihdoksestaan.

Wanilla on silmää, näkemystä ja vekkulimaista mustaa huumoria, jota Grayltä aivan selvästi puuttuu. Gray on tosikkomainen ohjaaja, joten leffassakin on aivan liian paljon turhaa lässytystä ja tyhjäkäyntiä. Myös autokohtaukset kärsivät geneerisyydestä, eikä niitä Wanin orkestroimia järjettömän huimapäisiä temppuja kasissa nähdä oikeastaan ollenkaan. Mikä pettymys tämä onkaan.

Leffan kuiva ja väkisin väännetty draama väsyttää katsojan nopeasti. Vaikka Gray kovasti yrittääkin, ei Furiousista mitään vakavaa draamaa pysty tiristämään, sillä dialogi on aivan yhtä hilpeää kuin vaikkapa Salkkareissa tai jossain todella psykedeelisessä brasilialaisessa telenovelassa. Jatkossa siis enemmän aivotonta tykittelyä ja vähemmän tätä tylsää lässytystä, kiitos.

Onneksi näyttelijöillä ainakin vaikuttaisi olleen kuvauksissa äärettömän hauskaa. Hahmojen kanssakäyminen on saumatonta ja mukavaa katseltavaa. Näyttelijöiden väliset kemiat ovatkin kohdillaan. Tuttuihin hahmoihin ihastuu taas uudestaan, ja sitä rupeaa suurin piirtein heittelemään yläfemmoja valkokankaalla perseilevien vanhojen frendien kanssa. Juuri tähän FF-sarja perustuu. Perheeseen. Tämän takia sarja on megasuosittu sekä USA:ssa että Kiinassa. Molemmat ovat erittäin perhekeskeistä kansaa.