Nämä 80-luvun toimintaklassikot pitäisi filmata uudestaan – katso Top 10

20.3.2013 13:30

7 Tappava ase

Kansi - Lethal Weapon

Valmistuessaan vasta 25-vuotiaan Shane Blackin käsikirjoittama ja Richard Donnerin ohjaama Tappava ase ei keksinyt buddy-kyttäelokuvaa, mutta katapulttasi kyseisen genren tähtitaivaalliseen suosioon. Jo Mad Max -roolistaan maineikkaan Mel Gibsonin lopulliseen supertähteyteen singonnut poliisitrilleri kertoo itsetuhoisesta rämäpääkytästä, joka saa parikseen vanhemman ja viisaamman etsivän (Danny Glover).

Donner ohjasi hitilleen kolme vähemmän onnistunutta jatko-osaa ja olisi halunnut tehdä vielä yhden Tappavan aseen, mutta Gibson kieltäytyi uusimasta roolia. 2010-luvulla rooli kuuluisi Jeremy Rennerille (The Hurt Locker), josta on jo leivottu uutta Mad Maxia George Millerin tekeillä olevaan redux-versioon. Gloverin roolissa näkisin puolestaan Denzel Washingtonin. Ja ohjaajanpallilla Joe Carnahanin (The A-Team, Smokin’ Aces), jonka Narc (2002) on viime vuosikymmenen parhaita poliisidraamoja.

6 Mieletön raivo

Kansi - Mieletön Raivo

Chuck Norrisin kultakausi toimintatähtenä sijoittuu vuosiin 1978–1985. Ajanjakso sisältää kaikki parhaat Norris-elokuvat kuten Mustat tiikerit, Silmä silmästä, Kovat nyrkit, Yksinäinen susi McQuade ja Vaikenemisen laki. Joukossa on kuitenkin yksi ylitse muiden, lähelle mestariteosta nouseva Mieletön raivo. Norrisin uran ainoa kauhuelokuva kertoo biologisen kokeen ansiosta haavoittumattomaksi muuttuvasta skitsofreenisestä tappajasta (roolissa todella pelottava Brian Libby), jota vastaan Norrisin tulkitsema sheriffi joutuu.

Vähän tunnetun mutta lahjakkaan Michael Millerin ohjaama elokuva on jo hyytävästä alkutekstijaksostaan lähtien todella painostava ja ensiluokkaisen tunnelmallinen kauhufilmi, jonka tieteelliset elementit saavat ehdottamaan ohjaajanpallille todellista mestaria, bodyhorrorin isää David Cronenbergiä. Norrisin rooli kuuluisi täten itseoikeutetusti Viggo Mortensenille, jonka actionkarisma on noussut Cronenberg-ohjausten A History of Violence (2005) ja Eastern Promises (2007) myötä.

5 Cobra

Kansi - Cobra

Sylvester Stallone on kasarikauden suurista toimintatähdistä ainoa, joka on yltänyt kunnon comebackiin 2000-luvulla. Rambo-sarjan jatkuessa menestyksekkäästi (kyllä, Rambo V on tulossa), Stallone voisi seuraavaksi sovittaa uusiksi 80-luvun räikeimmän oikeistolaisfantasiansa. Cobrassa Sly ottaa yhteen kokonaisen anarko-psyko-prätkäjengiarmeijan kanssa ja ampuu porukan säleiksi suomalaisella Jatimatic-konepistoolilla. Elokuvan ruumislukumäärä on Internet Movie Databasen mukaan 52.

Cobra on kaikessa äärimmäisyydessään erittäin nautittava väkivaltafantasia, jonka tyylikkäästä ohjauksesta vastasi vahva genreammattilainen George P. Cosmatos (Rambo II, Tombstone). Mikäli Sly ei haluaisi ottaa uusintaversion ohjausta vastuulleen, ehdotan vaihtoehdoksi lajityypin todellista grand old mania, brittiläistä Michael Winneriä. Winner (s. 1935) tunnetaan ennen kaikkea kolmesta ensimmäisestä Death Wish -elokuvasta, joista Death Wish 3 (1985) yltää ruumismäärässään lähelle Cobraa, lukuun 48.

(Toim. huom: Michael Winner kuoli tämän jutun kirjoittamisen jälkeen tammikuussa 2013.)

4 Verinen viikonloppu

Kansi - Verinen viikonloppu

Amerikkalaisen väkivallan runollisin kuvaaja, Sam Peckinpah, ohjasi viimeisenä elokuvanaan erinomaisen tulkinnan Robert Ludlumin 1972 ilmestyneestä jännitysromaanista. Verinen viikonloppu kertoo idealistisesta tv-toimittajasta, John Tannerista (Rutger Hauer), jolle CIA-agentti Fassett (John Hurt) uskottelee hänen kolmen vanhimman ystävänsä (Dennis Hopper, Craig T. Nelson ja Chris Sarandon) olevan KGB:n kaksoisagentteja. Miehet kokoontuvat viettämään vaimoineen jokavuotista viikonloppua Tannereiden kotiin, joka on täynnä CIA:n valvontakameroita.

Verisestä viikonlopusta saisi erinomaisen uusintaversion, sillä sen ankara mediakriittisyys on tosi-tv:n aikakaudella yhä osuvampaa. Samalla tarinan sisältämät kylmän sodan viitteet voitaisiin korvata vaikka kansainvälisellä terrorismilla.

Peckinpahin elokuva on juoneltaan kompleksinen ja yllätyksellinen sekä visuaalisesti vahvaa toimintakuvastoa tarjoileva trilleri, jonka uusiksi sovittaminen vaatii huippulahjakkaan tekijän. Vaikka sellaisen kuin David Fincher, joka hallitsee toiminnan, tunnelman, monitasoisen juonenkuljetuksen ja ennen kaikkea yllätyskäänteet.

Lisää luettavaa