Olipa kerran nuori kaunis nainen nimeltään Karoline. Sotaan lähteneen aviomiehen ollessa edelleen kadoksissa hän ihastuu työpaikkanaan toimivaa tehdasta pyörittävään mieheen. Karoline tulee raskaaksi ja nopeasti hylätyksi. Epätoivoisena Karoline yrittää ratkaista ”ongelman” itse yleisessä kylpylässä, pitkällä neulalla. Välittävä Dagmar ilmestyy paikalle ajoissa pelastamaan hänen elämänsä. Ei kuulosta ihan tavalliselta sadulta, eihän.

Onpa se hieno!

Lentoyhtiö pyysi anteeksi.

Transformers One tarvitsee maailmalta kaiken mahdollisen vetoavun.

Episodi antoi kirjalle kaksi tähteä.

Alex Garlandin Civil War -elokuvan ilmestyessä alkuvuodesta mainittiin usein, että Kirsten Dunstin esittämän Lee Smithin nimi oli kunnianosoitus toisen maailmansodan aikana sotavalokuvaajana toimineelle Lee Millerille. Tämä oli kuitenkin monelle tuntematon suuruus, mutta nyt tilanne saattaa muuttua. Erikoinen sattumus johdatti Kate Winsletin tutkimaan ikonisia kuvia ottaneen naisen uskomatonta elämää, ja nyt lopputulos on nähtävissä valkokankaalla.

Verta on kaikkialla. Ja tarkoitan kaikkialla. Vieressäni istuva leidi, joka on jo jonkin aikaa selvästi ollut tuskissaan, vetää takkinsa päänsä yli. Niin hän istuu koko loppuelokuvan ajan. Ehkä hän on oikeassa. Istumme katsomassa The Substancea, Coralie Fargeat’n kauhuelokuvaa, joka kiemurteli tiensä Cannesin pääkilpasarjaan ja otsikoihin. Ja luojan kiitos siitä. Se ja Jacques Audiardin Emilia Perez, joka on musikaali Meksikon huumekartelleista ja jossa Selena Gomez laulaa karaokea ja esittää laulun vaginoplastiasta, olivat vuoden 2024 Cannesin elokuvajuhlien innostavimmat ja villeimmät elokuvat.

Toisen epäonni on toisen onni.

Vaihtoiko hän alaa?

Seesteinen puolitoistaminuuttinen on raikas tuulahdus Hollywoodin räminän ja räiskeen keskellä.

Almodóvarin mielipide edustaa liberaalia linjaa.

Kritiikkiä on kuultu aiemminkin.

Toimintakomediassa karhupolo joutuu kansainvälisen rikollisliigan maalitauluksi.