Netflix-dokumentti Crip Camp on saanut hupaisan suomalaisen nimen Rämpyläleiri: Vammaisten vallankumous. Tämän vuoden Oscar-ehdokas kertoo vammaisille tarkoitetusta kesäleiristä, joka lakkautettiin 1970-luvulla.
Se oli täysin ainutlaatuinen tapahtuma, jota vetivät hipin oloiset tyypit. Siellä oli vapaus käyttäytyä kuin kaikki muutkin teinit ilman että täytyi olla eristettynä ryhmään tai kellarissa sijaitsevaan erikoisluokkaan. Mutta se on vain osa tarinaa.
Leiriltä kerätty kuvamateriaali on jo itsessään vaikuttavaa, ja sitä täydentävät nyt aikuisiksi kasvaneiden osallistujien muistot. Kuullaan hillittömän hauskoja ja roisejakin tarinoita, joissa muun muassa ylpeillään sukupuolitaudilla.
Leiri on kuitenkin vain se, josta kaikki lähti: se oli alku monelle täysipainoiselle elämäntarinalle, johon liittyy mielenosoituksia ja muita taisteluja oikeuden puolesta.
Yhden pitkätukkaisen nuorukaisen mukaan he toivoivat, että vammaiset kuvataan ihmisinä, mutta sitä ei jääty pelkästään odottelemaan. Silloinkin, kun poliitikot mieluummin suuntasivat kohti sivuovea. Ei hyvä, Jimmy Carter. Ei todellakaan.
Aktivisti Judy Heumann on saanut lempinimen Lady with the Ramp, mikä lukee vanhassa valokuvassa. Hän kieltäytyy olemasta kiitollinen sellaisesta perusasiasta kuin esteetön vessa, ja häntä on koskettava kuunnella.
Rämpyläleiri on hyvän mielen elokuva, vaikka leiriläisten suhtautuminen loiseläimiin jättääkin toivomisen varaa. Se ilmenee jaksossa, jossa leiriä kohtaa satiaisten invaasio.
”Ajattelimme kerätä kaikki satiaiset ja polttaa ne”, ehdottaa joku. Toivottavasti he eivät toteuttaneet sitä.
Tähdet ★★★★
Marta Bałaga