Arvio: Zack Snyder’s Justice League onnistuu lähinnä pitkästyttämään melodramaattisella angstillaan

Fanien rukoilema, tuhdiksi lihotettu Zack Snyder’s Justice League ei oikein toimi millään osa-alueella.

DC Extended Universe eli DCEU käynnistettiin vuonna 2013 julkaistulla Zack Snyderin tekemällä Man of Steelillä. Teräsmies (Henry Cavill) esiteltiin kansalle.

Man of Steel jatkoi Christopher Nolanin Yön ritari -trilogiassa aloittamaa synkeämpää linjaa. Snyderin visio oli tosin vielä Nolaniakin nihilistisempi.

Angstinen meininki jatkui Batman v Superman: Dawn of Justiceen (2016), ja jopa DC-fanit alkoivat nurista elokuvien olevan liian tympeitä ja tunteettomia. Ben Affleckin esittämä Lepakkomies jakoi kansan mielipiteitä kuin Aquaman (tai Mooses) meriä.

Vuonna 2017 julkaistiin Justice League, jossa nähtiin uusia hahmoja, joiden syntytarinaa ei oltu vielä edes kerrottu. Vain Batmanin, Supermanin ja Wonder Womanin (Gal Gadot) tarinat olivat entuudestaan tuttuja. Flash (Ezra Miller), Cyborg (Ray Fisher) ja Aquaman (Jason Momoa) ilmestyivät kuin tyhjästä valkokankaille.

Ikävä kyllä Snyder joutui jättämään ohjaajanpaikkansa perhetragedian takia ja hänen elokuvansa jäi tyngäksi. Tilalle pestattiin Joss Whedon.

Justice League oli lopulta todellinen pohjakosketus. Kaikkien aikojen tunnetuimmat supersankarit eivät onnistuneet tuottamaan edes 700 miljoonaa dollaria lippukassoilla. Samaan aikaan Marvelin pienemmätkin elokuvat hätistelivät miljardin dollarin rajaa.

Elokuva on huonosti tehty, tarinallisesti sekava ja kärsii kahden tekijän traumasta. Whedon sai fanien vihat niskoilleen. Snyder on taas sysännyt syytä Warnerin suuntaan ja on paljastanut, ettei hänen annettu toteuttaa omaa näkemystään tarinasta. Hän ei jaksanut lopulta enää taistella elokuvansa puolesta.

Syntyi kansanliike: #ReleaseSnyderCut. Fanit halusivat nähdä Snyderin oman version, koska uskoivat sen pelastavan koko DC:n elokuvauniversumin, ja muutenkin palauttavan DC:n supersankareiden maineen arvolleen sopivalle tasolle.

Nyt Snyder Cut on täällä. Fanien rukouksiin on vastattu ja leffan voi katsoa 18.3. lähtien HBO Nordicilta. Warnerilla on selvästi jonkinlainen luotto Snyderin visioon, sillä miekkoselle syydettiin lisää rahaa, jotta hän tekisi oman versionsa valmiiksi.

Mitä Snyder Cutista sitten jäi käteen?

Ylipitkää melodramaattista paatosta, kristillistä kuvastoa Jeesus-myytin muodossa, muutama yllättävä hahmo, kokonaan uudelleen tehty finaali sekä huonosti rytmitetty kokonaisuus. Whedonin kuvaamat kohtaukset on leikattu kokonaan pois.

Cyborg on nostettu yllättävän isoon rooliin ja elokuvaa voi pitää hahmon syntytarinana. Myös Flashin hahmoa syvennetään mukavasti.

Tietokone-efektit vaihtelevat 2010-luvun tietokonepeligrafiikoista todella upean näköisiin ja realistisiin kuviin. Etenkin epilogi on täynnä makean näköistä kuvaa. Olisipa koko elokuva kuvattu samalla tekniikalla.

Snyder Cutilla on kuitenkin mittaa neljä tuntia. Sen tuntee persuksissa. Tätä ei ole todellakaan tarkoitettu elokuvateattereihin, vaan tehty katsottavaksi osissa. Elokuva on luultavasti juuri sen takia jaettu seitsemään episodiin.

Elokuvassa on lähes laatikkomainen 1.33:1-kuvasuhde. Kyynisempi voisi sanoa laatikkokuvasuhteen toimivan paremmin mobiililaitteiden näytöillä. Snyder kertoo sen olevan osa alkuperäistä visiotaan.

Snyder Cutiin on lisätty eriskummallisia elementtejä. Esimerkiksi pasifistina tunnettu Wonder Woman tappaa ihmisterroristeja. Digiörkitkin halkeavat verisesti poikki ja pinoon -menetelmällä. Supermaniin liittyvä uusi juoni tuntuu myös todella hätäisesti etenevältä ja etenkin kliseiseltä. Tiedättehän: lähimmäisenrakkaus ja yhtenäisyys voittaa aina.

Snyder Cut on raskassoutuinen, täyteen ahdettu ja siirappinen supersankarielokuva, jonka toimintakohtaukset lipsahtavat välillä jopa myötähäpeän puolelle. Elokuva ei pysy kasassa edes neljän tunnin mittaisena.

DC:n superfanit löytänevät Snyder Cutista etsimänsä ylösnousseen messiaan. Meille muille elokuva on pelkkä ylipitkä fanipalvelus.

Tähdet ★★

Niko Ikonen

Aiheeseen liittyvät elokuvat