Vaikka John Lee Hancockin ohjaama Saving Mr. Banks käsitteleekin kirjailija P.L. Traversin ja elokuvamoguli Walt Disneyn kädenvääntöä Maija Poppasen elokuvaoikeuksista, elokuvan sydän löytyy isien ja tyttärien välisistä suhteista.
Kirjailijan isää esittävä Colin Farrell avautui Episodille omasta alkoholismistaan ja roolihahmostaan, jonka kohtalon irlantilaisnäyttelijä on itse pyrkinyt välttämään.
Teksti Melinda Sulkama
Vuonna 1964 julkaistun Maija Poppanen -musikaalielokuvan värikäs, rempseä ilmapiiri on kaukana Saving Mr. Banks -draaman synkistä sävyistä. Emma Thompsonin esittämä kuusikymppinen P.L. Travers alistuu rahapulaan jouduttuaan työskentelemään Walt Disneyn (Tom Hanks) johtaman kirjoittaja- ja säveltäjätyöryhmän kanssa. Disneyn aikeena on tuottaa menevä filmatisointi Maija Poppasesta, mutta vastaanhangoitteleva kirjailija vaikeuttaa asioita varjellessaan omaan lapsuuteensa pohjautuvaa romaaniaan kynsin ja hampain. Mutta mitä Travers oikein lapsuudessaan vaalii?
Puolet elokuvasta sijoittuu 1900-luvun alun Australian takamaille, jossa 8-vuotias kirjailijanalku (Annie Buckley) elää pankkiiri-isänsä Travers Goffin (Colin Farrell), äitinsä Margaretin (Ruth Wilson) ja sisarensa kanssa autioissa maisemissa. Isän ja ”Gintyksi” kutsutun kirjailijan välillä on vahva side, joka luo Farrellin mukaan perustan koko elokuvalle.
– Lasten ja vanhempien välinen suhde on yksi merkittävimmistä, syvimmistä, iloisimmista ja mahdollisesti jopa raadollisimmista suhteista mitä tulemme koskaan kokemaan, Farrell pohtii.
– Saving Mr. Banks on oikeastaan rakkauslaulu isien ja tyttärien välisille suhteille. Hanksin esittämä Disney puhuu tyttäristään niin paljon, että on selvää, ettei kyseessä ole pelkkä sattuma. Myös Paul Giamattin esittämä limusiinikuski puhuu tyttärestään ja sitten tietysti käsittelemme P.L:n ja hänen isänsä välistä suhdetta.
Saving Mr. Banks sisältää paljon kuvallisia kumarruksia Maija Poppanen -elokuvalle ja muille Disney-tuotannoille.
Siinä missä Disney ja Ralph suhtautuvat tyttäriinsä hellän huolehtivasti ja vastuullisesti, Travers edustaa heidän vastakohtaansa. Eräänlaisessa haavemaailmassa elävä isä pakoilee vastuutaan alkoholin pariin keskittyen leikkimiseen ja hauskuuttamiseen rahan ansaitsemisen sijaan. Tyttö vaaliikin isä-suhdettaan ymmärtämättä, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi.
– Koko elokuva kertoo siitä millaista on olla lapsi, ja kuinka jokaisesta lapsen kokemasta näystä, äänestä ja hajusta muodostuu eräänlainen aave, joka seuraa lasta koko elämän ajan. Joskus ne on mukavia aaveita ja joskus eivät, mutta ne ovat aina kaikuja kasvun vuosiltamme, Farrell jatkaa.
– Sydäntä särkevää on se, että Emman esittämä P.L. on luonut itse itsensä. Hän ei koskaan puhu elämästään Australiassa, sillä se on hänelle liian tuskallinen aihe aikuisenakin.
Elokuvan nimi viittaakin isän pelastamiseen: kirjassa isän nimi on herra Pankki (englanniksi Mr. Banks), ja Farrellin roolihahmo Travers on tämän hahmon perusta. P.L:lle oman isän pelastaminen onkin koko kirjan ydin.
– Yksi elokuvan surullisimmista asioista on se, että lapset syyttävät itseään todella helposti. Jos jokin heidän maailmassaan, missä vanhempien läsnäolo edustaa turvallisuutta, menee vikaan, lapset tuntevat heti, että heidän läsnäolonsa on syy ongelmiin, Farrell analysoi.
– P.L. Travers kantaa harteillaan musertavaa ja hiljaista syyllisyyden taakkaa joka purkautuu katkerana käytöksenä ja sanoina. Kun hän sanoo, että hän on ”tuottanut jälleen pettymyksen isälleen” ja ryntää ulos huoneesta ovet paukkuen, yleisö tajuaa että tunteellisesti jähmeän eukon sisällä on seitsenvuotias tyttö, jonka elämä loppui noihin aikoihin, ja hänen sydämensä kovettui.
Elokuvan Travers kamppailee Farrellille itsellekin tutuksi tulleen ongelman kanssa: molemmat ovat alkoholisteja. Miami Vice -elokuvan kuvausten päätyttyä vuonna 2005 Farrell vietti viisi viikkoa katkaisuhoidossa alkoholismin ja lääkkeiden väärinkäytön takia, selättäen lopulta ongelmansa.
– Oli lähellä että olisin tärvellyt koko urani, mutta en ihan onnistunut. Minulla oli vielä muutamia työtarjouksia jäljellä ja mukava koti jossa asua. En ollut koditon kaduilla asuva alkoholisti, joten kaikki oli minulle paljon helpompaa, Farrell muistelee.
Farrell ei kuitenkaan kokenut, että hänen täytyi sukeltaa omiin kokemuksiinsa korostaakseen tai parantaakseen Traversin tarinan raadollisuutta.
– Minusta tarinan surullisuus oli jo niin syvällisellä tasolla, ettei minun tarvinnut tuoda omia kokemuksiani esiin, Farrell kertoo.
– En tunne itsesääliä omia kokemuksiani kohtaan, mutta muistan kyllä alkoholistin itsesäälin sekä ylivoimaisen melankolian ja epätoivon tunteet. Elämä ympärillä tuntuu sujuvan vallan mainiosti, eikä alkoholistia edes vaivaa se, että hänen täytyisi lopettaa. Kaikki pyörii ”en pysty”-ajatuksen ympärillä.
– Maailmassa on paljon vanhempia, jotka haluavat olla läsnä lastensa elämässä mutta eivät pysty siihen alkoholismin takia, Farrell jatkaa.
– Olen iloinen ettei se enää ole tarinani. Tavallaan oli aika iso kunnia pystyä astumaan Traversin saappaisiin ja palata kotiin terveenä poikieni luokse.
Lue lisää Saving Mr. Banks -elokuvasta uudesta Episodista 3/2014 (ilm. 14. maaliskuuta). Saving Mr. Banks ensi-illassa samana päivänä.