Episodi keskusteli Star Trek -elokuvistakin tunnetun Yelchinin kanssa Venetsian elokuvajuhlilla, missä Joe Danten (Piraija, Ulvonta, Gremlins) ohjaama Burying the Ex sai ensi-iltansa. Toinen haastattelutilaisuus tuli Cannesissa.
Teksti: Marta Balaga
Pidätkö genre-elokuvista? Olet tehnyt niitä paljon.
Olen hulluna genre-elokuviin ja Universalin B-tuotantoihin. Se ei kuitenkaan välttämättä vaikuta roolivalintoihini. Roolihahmot ja tekijät ovat tärkeämpiä.
Olet kuulemma myös Joe Danten fani.
Hänen elokuvissaan on mukana tietynlainen itsetietoisuus. Ja koska ne ovat genre-elokuvia, ne esittävät maailman, joka on rakennettu meitä varten. Joe oli 1980-luvulla vastakohta elokuvantekijöille, jotka pakottivat ajattelemaan ja tuntemaan tietyllä tavalla. Joe muistutti, että nyt katsotaan elokuvaa ja ollaan subjekteja eikä objekteja. Siitä Joen elokuvissa on kyse. Kun saa käsikirjoituksen, jossa ohjaajaksi on merkitty Joe Dante, niin sehän on pakko ottaa vastaan. Hän on legenda. Ja hänestä tuli legenda juuri tällaisilla elokuvilla kuin Burying the Ex.
Burying the Ex on osittain kauhuelokuva ja osittain romanttinen komedia.
Voisin yrittää analysoida elokuvaa filosofisesti, mutta mielestäni sen perimmäinen tarkoitus on saada katsoja nauramaan. En halua lokeroida. Jos ohjaajalla on sanoma, joka on mielestäni tärkeä, olen mukana. Jos hän roiskuttaa verta joka paikkaan, se sopii minulle. Jos elokuva on todella vakava, sekin sopii minulle. Olen elokuvahullu, mutta minulla on vielä paljon opittavaa, kun taas Joe on kävelevä tietosanakirja.
Mitkä olivat hauskimmat kohtaukset elokuvassa?
Suosikkikohtauksiani ovat ne, joissa Ashley [Greene] tulee takaisin ja Alexandra [Daddario] on yhä mukana. Niitä oli hauska tehdä, koska se oli niin selkeän komediallinen tilanne. Se on niin campia, että näytteleminen menee yli. Myös Oliver Cooperin kanssa oli hauskaa: pojat hengailevat ja heittelevät typeriä sovinistisia juttuja. Kaikki oli Joen ansiota. Hän osaa kertoa tarinoita älyllisesti ilman että siitä tulee piinapenkki. Tämä on niitä elokuvia, josta tulee sitä syvällisempiä, mitä enemmän niitä miettii.
Synnyit Leningradissa. Katsotko amerikkalaisia elokuvia erilaisin silmin syntyperäsi takia.
En näe niitä eri tavalla. Olen vain onnekas, koska vanhempani kasvattivat minut enemmän eurooppalaisten kuin amerikkalaisten perinteiden mukaan. Euroopassa on tehty paljon mestarillisia elokuvia, ja minä olen varttunut niiden parissa. Minut opetettiin ymmärtämään eurooppalaisia mestariteoksia, mutta sitten kiinnostuin amerikkalaisista elokuvista, ja ne ovat myös upeita. Epätäydelliset elokuvat ovat hienoja, koska niissä näkyy inhimillinen kädenjälki. En usko että katson niitä eri tavalla juurieni takia, vaan sen takia, että olin ensin tottunut katsomaan tietyntyyppisiä elokuvia ja sitten löysin jotain toisenlaista. Olen oppinut paljon ihmisiltä, joilla ei ole mitään tekemistä venäläisyyden kanssa.
Puhutko itse venäjää?
Kyllä. Muutimme sieltä pois, kun olin kuusivuotias. Tein Venäjällä elokuvan [You and I] Roland Joffen kanssa, kun olin 18-vuotias. Olen ollut siellä myös lehdistötilaisuuksissa Star Trekiin liittyen.
Miten tärkeä Star Trek on sinulle?
Se on ollut mahtavaa. Olen ollut tosi onnekas päästessäni osaksi sitä. Minulla ei ole ennakkoluuloja minkäänlaista elokuvaa kohtaan, jos materiaali on kiinnostavaa. Tein Portugalissa pienen elokuvan [Porto], joka tuotettiin tuhannesosalla Star Trekin budjetista. Joskus elokuvan voi tehdä hyvinkin halvalla, joten olen onnekas, kun voin liikkua erilaisissa maailmoissa. Kaikilta oppii jotain. On hienoa nähdä J.J. Abramsin kaltaisen huippuammattilaisen työskentelevän valtavan mittakaavan tuotannossa. Siinä on uskomatonta teknistä taituruutta, jossa käytetään massiivisia lavasteita. Kun palaan tekemään jotain pienimuotoisempaa kuten vaikkapa Green Roomin, niin pääsen todistamaan toisenlaista lahjakkuutta. Haluan tehdä kaikenlaista. Ajattelutapaani kuuluu, että kaikkea pitää yrittää. Huonojakin juttuja. Tai etenkin huonoja juttuja!
Vanhempasi olivat tunnettuja taitoluistelijoita. Vaivasiko sinua se, ettei sinusta tullut yhtä urheilullinen?
Ei, mutta luulen että heitä se vaivasi. He yrittivät tehdä minusta luistelijaa, mutta kun siitä ei tullut mitään, keskityin opiskeluun. He eivät kuitenkaan painostaneet minua mihinkään. On huvittavaa, että jos minun pitää näytellä urheilullista tyyppiä, hallitsen sen, mutta jos ryhdyn urheilemaan oikeasti, olen tosi huono. Ehkä siksi olen valmis kokeilemaan uusia asioita. Jos saisin valita, haluaisin itselleni samanlaisen uran kuin Willem Dafoella. On paljon ohjaajia, joiden kanssa haluaisin työskennellä. Todella pitkä lista kiinnostavia ja inspiroivia ajattelijoita. Toivottavasti se onnistuu.