Euro-Oscarit, eli eurooppalaiset elokuvapalkinnot eurooppalaisille elokuvantekijöille, jaettiin jo 35. kerran, tällä kertaa Islannissa. Reykjavikin Harpa-musiikkitaloon kokoontui viime viikonloppuna sankka joukko eturivin eurooppalaisia elokuvantekijöitä. Euroopan elokuva-akatemian 4400 jäsentä olivat äänestäneet etukäteen palkittavista. Siitä huolimatta, että Suomessa tehdään paljon elokuvia, yksikään niistä ei päässyt edes ehdolle.
EFAssa, eli European Film Awadseissa, on jo useamman vuoden ajan nähty miten yksi ja sama elokuva kerää kaikki merkittävimmät palkinnot. Niin kävi nytkin. Viime keväänä Cannesissa Kultaisen palmun saanut Ruben Östlundin Triangle of Sadness oli ilmiselvä ennakkosuosikki ja se putsasikin odotetusti palkintopöydän komeasti. Se sai parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen ja paras miespääosa -palkinnot.
Östlund halusi omistaa palkinnon kesällä yllättäen 32-vuotiaana kuolleelle Charlbi Deanille, eteläafrikkalaiselle näyttelijälle ja mallille, jonka viimeiseksi elokuvarooliksi voittajaelokuva jäi. Östlund onkin varsinainen palkintomagneetti. Cannesissa 2014 hänen ohjaamansa, palkittu Turisti oli samana vuonna EFAssa vain ehdolla mutta 2017 The Square voitti Kultaisen palmun Cannesissa ja keräsi peräti kuusi palkintoa EFAssa.
Elokuvassa ja tosielämässä hupaisasti englantia höpöttävä kroatialainen Zlatko Buric voitti parhaan miesnäyttelijän palkinnon. Buric nähtiin tänä syksynä Helsingissä Rakkautta ja anarkiaa -festivaalin vieraana.
Naispääosapalkinto ojennettiin, tässä tapauksessa vain virtuaalisesti, kotonaan sairastavalle ja online-yhteydellä paikan päällä nähdylle Vicky Kriepsille elokuvasta Corsage. Komea historiallinen ja vahvasti feministinen pukudraama Itävallan keisarinna Elisabethista tulee meillä ensi iltaan ensi vuonna.
European Innovative Storytelling -palkinto myönnettiin pitkän ja näyttävän uran tehneelle italialaiselle Marco Bellocchiolle tv-sarjasta Exterior Night. Se kertoo Italian entisen pääministerin Aldo Moron kidnappauksesta ja murhasta. Bellocchio piti kiitospuheensa ihan piruuttaan italiaksi ja vaikka paikalle oli raahattu oikein tulkki.
Harvinaisen hyväntuulinen Bellocchio kuitenkin puhua papatti sen verran reippaasti, ettei käännökselle ollut aikaa. Lopulta miespääosasta ehdolla ollut italialainen Pierfrancesco Favino nappasi ohjaajaa kädestä kiinni ja talutti tämän kulisseihin.
European Achievement in World Cinema -palkinto myönnettiin palestiinalaiselle Elia Sulemainille, jonka puhe oli kuin kohtaus hänen elokuvastaan. Charlie Chaplinin ja Jacques Tatin tyylisessä komiikassaan liikkuva Suleiman nauratti yleisöä jopa hauskemmin kuin tapahtumaa vetänyt islantilainen koomikkopari Ilmur Kristjánsdóttir ja Hugleikur Dagss, jotka esittivät todella hilpeää stand upia.
Avajaispuheessaan he totesivat European Film Awardsien muistuttavan Oscareita, mutta kaikki elokuvat ovat ulkomaalaisia. Kaksikolta esitettiin myös mainioita lyhytelokuvia, joissa naureskeltiin hyvässä hengessä eurooppalaisille elokuville ja sille, kuinka pitää käyttäytyä jos jää, etukäteen laaditusta kiitospuheesta huolimatta, ilman palkintoa.
Elämäntyöstään palkinnon sai saksalainen, todella pitkän uran tehnyt ja edelleen työskentelevä, 80-vuotias Margarethe von Trotta, joka muistetaan parhaiten 70- ja 80 –lukujen hienoista yhteiskunnallisista teoksistaan kuten Katharina Blumin menetetty maine (1975), Sisaret (1979) ja Rosa Luxemburg (1986). von Trotta on vasta kolmas nainen, joka on saanut jo vuodesta 1989 jaetun palkinnon.
Parhaaksi komediaelokuvaksi valittiin The Good Boss. Tuottaja Jaume Roures ja ohjaaja Fernando Leon de Aranoa totesivat palkintoa noutaessaan, että he kyllä tekivät ihan vakavissaan vakavan draaman! Parhaaksi dokumentiksi nousi kesken elokuvansa kuvausten kuolleen Mantas Kvedaraviciuksen Mariupolis 2, joka kertoo Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
Vuoden animaatioelokuvana palkittiin Ranska-Belgia-Sveitsi-Portugal -yhteistyönä valmistunut No Dogs or Italians Allowed. Vuoden lyhytelokuvaksi valittiin Urska Djukicin ja Emille Pigeardin ohjaama Granny’s Sexual Life. Kuvauksesta palkittiin Kate McCullough (The Quiet Girl) ja leikkauksesta Burning Days -elokuvan Özcan Vardan sekä Eytan Ipeker.
Muita voittajia olivat mm. Laura Samanin ohjaama Small Body, joka sai European Discovery Prix FIPRESCI –palkinnon. Frank Petzold, Viktor Müller ja Markus Frank noutivat pokaalin Länsirintamalta ei mitään uutta -elokuvan visuaalisista efekteistä ja samaisen elokuvan maskeerauksesta tuli pysti Heike Merkerille. Belfast-elokuvan tuotantosuunnittelusta palkittiin Charlotte Walter.
Suomikin sentään mahtui juuri ja juuri mukaan kuvaan. Ehdokkaana parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saajaksi oli A House Made of Splinters (Sirpaleiden talo), joka on suomalainen osatuotanto, johon Heikki Kossi ja Pietu Korhonen ovat olleet rakentamassa äänimaailmaa. Lisäksi tapahtumassa esiteltiin kaikki tänä vuonna menehtyneet elokuva-alan ihmiset. Pitkässä listassa vilahtivat mm. Pauli Pentti, Vesa Matti Loiri ja Anneli Sauli.
Teksti ja kuvat: Timo Kuismin
Katso alta kaikki ehdokkaat ja voittajat. Jutun lopussa kuvagalleria.
Paras elokuva:
Triangle Of Sadness ohjaaja: Ruben Östlund
Alcarràs ohjaus: Carla Simón
Close ohjaus: Lukas Dhont
Corsage ohjaaja: Marie Kreutzer
Holy Spider ohjaaja: Ali Abbasi
Paras naisnäyttelijä:
Vicky Krieps, Corsage
Zar Amir Ebrahimi, Holy Spider
Léa Seydoux, One Fine Morning
Penélope Cruz, Parallel Mothers
Meltem Kaptan, Rabiye Kurnaz Vs. George W. Bush
Paras miesnäyttelijä:
Zlatko Burić, Triangle Of Sadness
Paul Mescal, Aftersun
Eden Dambrine, Close
Elliott Crosset Hove, Godland
Pierfrancesco Favino, Nostalgia
Paras ohjaaja:
Ruben Östlund, Triangle Of Sadness
Lukas Dhont: Close
Marie Kreutzer: Corsage
Jerzy Skolimowski: Eo
Ali Abbasi: Holy Spider
Alice Diop: Saint Omer
Paras käsikirjoitus:
Ruben Östlund, Triangle Of Sadness
Carla Simón & Arnau Vilaró: Alcarràs
Kenneth Branagh: Belfast
Lukas Dhont & Angelo Tijssens: Close
Ali Abbasi ja Afshin Kamran Bahrami: Holy Spider
Paras dokumenttielokuva:
Mariupolis 2 dir. Mantas Kvedaravičius
A House Made Of Splinters ohjaaja: Simon Lereng Wilmont
Girl Gang (Sveitsi) ohjaus: Susanne Regina Meures
The Balcony Movie (Puola) ohjaus: Paweł Łoziński
The March On Rome (Italia) ohjaus: Mark Cousins
Paras animaatioelokuva:
No Dogs Or Italians Allowed ohjaus: Alain Ughetto
Little Nicholas – Happy As Can Be ohjaus: Amandine Fredon & Benjamin Massoubre
My Love Affair With Marriage Ohjaus: Signe Baumane
My Neighbors’ Neighbors ohjaus: Anne-Laure Daffis & Léo Marchand
No Dogs Or Italians Allowed ohjaus: Alain Ughetto
Oink ohjaus: Mascha Halberstad
Paras komedia:
The Good Boss ohjaus: Fernando León de Aranoa
Cop Secret ohjaus: Hannes Þór Halldórsson
The Divide ohjaus: Catherine Corsini
European Discovery – Prix Fipresci
Small Body ohjaus: Laura Samani
107 Mothers ohjaus: Peter Kerekes
Love According To Dalva ohjaus: Emmanuelle Nicot
Other People ohjaus: Aleksandra Terpińska
Pamfir ohjaus: Dmytro Sukholytkyy-Sobchuk
Sonne (Austria) ohjaus: Kurdwin Ayub
Lyhytelokuva:
Granny’s Sexual Life Ohjaus: Urška Djukič & Émilie Pigeard
Ice Merchants ohjaus: João Gonzalez
Love, Dad ohjaus: Diana Cam Van Nguyen
Techno, Mama ohjaus: Saulius Baradinskas
Will My Parents Come To See Me ohjaus: Mo Harawe
