Grímur Hákonarsonin Wrestling (Brædrabylta) on yksi Episodi 8/2010:n yhteydessä julkaistavan Nordic Short Films -kokoelman lyhytelokuvista. Hákonarson tahtoi kertoa alkuperäisen rakkaustarinan käyttäen painia metaforana.
Kuinka Wrestling sai alkunsa ja millaisissa olosuhteissa se tehtiin?
Wrestling oli ensimmäinen lyhytelokuvani valmistuttuani prahalaisesta elokuvakoulusta. Minä tuotin, ohjasin ja käsikirjoitin elokuvan. Sen rahoittivat Islannin Elokuvakeskus (Icelandic Film Centre) ja Pohjoismaiden elokuva ja tv rahasto NFTF ja se oli melko ”korkean budjetin” lyhytelokuva verrattuna muihin elokuviini. Vietin koko 2007 vuoden elokuvaa tehdessä ja näin sitä varten paljon vaivaa.
Mitkä olivat tavoitteesi?
Tehdä elokuva kahdesta homosta painijasta, joilla on salainen suhde maaseudulla.
Mikä oli isoin haaste – taiteellisesti ja teknisesti?
Yrittää olla tekemättä elokuvasta liian kornin näköistä. Yrittää näyttää rakkaus kahden hahmon välillä käyttäen painia metaforana. Yrittää välttää klisheitä ja mahtailua, jota usein näkee tämänlaisissa elokuvissa. Tavoitteeni oli tehdä alkuperäinen rakkaustarina erityisellä islantilaisella tunnelmalla.
Miten näet lopputuloksen jälkeenpäin katsottuna?
Mielestäni onnistuin tekemään rehellisen ja koskettavan elokuvan tästä aiheesta.
Mikä oli tärkein asia, jonka opit tähän elokuvaan liittyen?
On vaikeampaa kuvata maaseudulla kuin ajattelin. Ja kalliimpaa kuin oisin voinyt kuvitella. Meillä meni yhdeksän päivää kuvata tämä lyhytelokuva!
Millainen merkitys elokuvalla on ollut urallesi?
Tämän elokuvan jälkeen minulle aukesi joitain ovia ja sain tarjouksia muiden elokuvien teosta. Viimeistelen nyt ensimmäistä kokoillan elokuvaani nimeltä Summerland. Wrestling voitti 25 elokuvajuhla palkintoa ja myytiin moniin maihin, joten se merkitsi palon myös rahallisesti.
Oletko sitä mieltä, että Pohjoismaista tulevissa elokuvissa on tietty tunnelma tai sävy?
Klassinen skandinaavinen kipu. Elokuvissani on sellaista kipua, ihmisten on kärsittävä. Mutta mielestäni skandinaaviset elokuvat ovat masentavampia kuin elämä Skandinaviassa. Ehkäpä elokuvantekijät ovat masentuneita?
Pidätkö itseäsi pohjoismaisena ohjaajana – taiteellisesti – ja tunnetko yhteyden tiettyyn pohjoismaiseen tarinankerronnan perinteeseen tai aiempiin suuriin pohjoismaisiin taiteilijoihin?
Ehdottomasti. Jotkut lempiohjaajistani ovat pohjoismaalaisia; Kaurismäki, Bent Hammer, Lars Von Trier, Jens Jonsson. Kuvailisin itseäni melko vanhakantaisena pohjoismaisena elokuvantekijänä.
Mikä nykyaikainen pohjoismainen elokuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
Lars Von Trierin Breaking the Waves ja Dagur Karin Noi the Albino.
Mikä on parasta ja huonointa pohjoismaisessa yhteistyössä?
Sain apurahan NFTF:ltä tehdäkseni Wrestlingin ja yhteistyöni heidän kanssaan oli oikein hyvää. Sen ulkopuolelta minulla ei ole enempää kokemusta.
Toimittanut Arla Lehtinen
Lue myös: Tilaa Episodin uutiskirje ja tiedät mitä katsoa! Nappaa katseluvinkit suoraan sähköpostiin tästä.