Haastattelussa irvokkaan The Greasy Stranglerin päätähti ja ohjaaja: ”Minusta tuntuu, että Suomi on oikeanlainen paikka tällaiselle elokuvalle!”

Jim Hosking ei yrittänyt tehdä debyytistään omituista elokuvaa. Hän teki jotain, jonka tekeminen sai hänet nauramaan.

The Greasy Strangler on kaikessa omituisuudessaan vuoden persoonallisimpia elokuvatapauksia tähän mennessä. Suomen ensi-iltansa perjantaina 18.8. saavassa elokuvassa rasva valuu, silmät pulpahtelevat ulos kuopistaan eikä paljaalta pinnalta voi välttyä. Elektronisen musiikin Fuck Buttons -duosta tutun Andrew Hungin säveltämät lastenlaulumaiset pimputtelut säestävät komedian erikoisia tapahtumia.

Keskiössä on Big Ronnien (Michael St. Michaels) ja hänen aikamiespoikansa Big Braydenin (Sky Elobar) kieroutunut suhde, jossa isän perimmäisenä tarkoituksena on koulia pojastaan nyhverön sijaan aikuinen mies. Kaksikon suhdetta vääristää entisestään hemaiseva Janet (Elizabeth De Razzo), joka saa molempien uroiden päät pyörälle. Samaan aikaan kaupungissa liikkuu mystinen rasvaa tihkuva murhaaja.

Ohjaaja-käsikirjoittajan Jim Hoskingin esikoinen sai alkunsa epätoivosta ja pettymyksestä. Hän oli työstänyt kahta vakavampaa ja harkitumpaa käsikirjoitusta, mutta hänen agenttinsa sanoi niiden olevan liian vaikeita rahoittaa.

Hän päätyi kirjoittamaan omaksi ilokseen ja välittämättä siitä, lukisiko kukaan käsikirjoitusta koskaan. Juoni oli lähes olematon eikä elokuvalla ollut logiikkaa, mutta se tarjosi Hoskingille vain mahdollisuuksia toteuttaa tajunnanvirtaansa vapaasti.

–Se oli kuin unta. Ei ollut väliä mitä tein, kunhan se tuntui oikealta. Uskon, että jos seuraa omaa vaistoaan eikä yritä jäljitellä muita tai miettiä yleisön reaktioita, tulee luoneeksi jotain omaperäistä ja arvokasta.

Elokuva on totisesti persoonallinen, ja näyttelijät joutuivat laittamaan itsensä likoon Hoskingin ohjauksessa. Ihan kaikkeen näyttelijät eivät kuitenkaan suostuneet.

– Olin yllättynyt, miten paljon he suostuivat tekemään. Enkä ollut yllättynyt, että jotkut asiat olivat liikaa.

Hosking hankki Elizabeth De Razzolle sijaisnäyttelijän kohtaukseen, jossa nähdään Janetin takamus laulamassa elokuvassa pariin otteeseen kuultavaa hokemaa. Nainen odotteli kuvauspaikalla koko päivän.

– Päivän lopuksi leidi otti vaatteensa pois ja liikutteli persposkiaan Hootie Tootie Disco Cutien tahtiin. Sitten hän lähti. Hän sanoi, että hänellä ei ole koskaan ollut niin kivaa töissä.

Hosking kirjoitti elokuvan yhdessä ystävänsä Toby Harvardin kanssa, ja heidän tavoitteensa oli vain saada toisensa nauramaan.

– Tietysti tästä nyt sitten tuli ensimmäinen elokuvani. Siitä huolimatta se oli vähiten strateginen liike urallani. Ei sillä, että minulla muutenkaan olisi mitään strategiaa tekemisteni takana ikävä kyllä, Hosking toteaa.

Millainen näyttelijä, sellainen roolihahmo

Big Ronnieta esittävä Michael St. Michaels vaikuttaa videohaastattelussa yhtä omaperäiseltä ja charmikkaalta kuin hahmonsa. Hän yritti näytellessään pari kertaa ottaa vaikutteita muilta näyttelijöiltä, mutta toteaa, että suurimman osan ajasta elokuvassa nähdään Michael St. Michaels omana itsenään.

– Mitä ikinä ohjaaja haluaa, sitä minä yritän tehdä ja toivon sen onnistuvan. Jos pystyt päästämään irti ja olemaan oma itsesi, se toimii, St. Michaels sanoo.

Elokuvassa hahmot viihtyvät alasti ja vähissä pukeissa. Alastomuus ei vaivannut St. Michaelsia osittain siksi, että hän ajatteli, että hänen ei tarvitse itse katsoa elokuvaa.

– En tajunnut, että joudun näkemään elokuvan niin monta kertaa kuin olen nähnyt. Ensimmäisen kerran kun näin sen, olin yllättynyt. Tiedätkö, sinulla on jokin käsitys itsestäsi, eikä käsitykseni aivan vastannut todellisuutta.

Itse The Greasy Stranglerin rasvapuku tuotti ongelmia St. Michaelsille. Rasva toteutettiin maskeeraukseen tarkoitetulla ultra ice -valmisteella, joka on vesipohjaista geeliä. Kumipuvusta, kasvoista ja hiuksista lima valui kaikkialle vartaloon, eikä puvun kanssa voinut käydä vessassa.

– Se tavara jäädyttää! Sitten se muuttuu tosi kovaksi. Joka ilta kun pääsin kotiin, meni 2-3 tuntia että sain sen hiuksistani irti, St. Michaels muistelee naureskellen.

Lisäksi tahma tarttui kaikkialle ja St. Michaelsin ympärille kiedottiin muovisia roskapusseja, jotta hän ei tärvelisi ympäristöään.

– Istuin tuolissani odottamassa seuraavaa kohtausta ja olin hautautunut siihen tavaraan. Kaikki mihin koskin, oli pilalla päälläni olevan mömmön takia.

St. Michaels kertoo roolihahmonsa tapaan pitävänsä rasvaisesta ruuasta, vaikka ei sitä diabeteksen takia saisi syödäkään. Kysyttäessä oliiviöljyn lisäämisestä ruokaansa hän muuntautuu yllättäen roolihahmokseen Big Ronnieksi, joka yrittää elokuvassa vietellä Janetia.

– Valmistan oliiviöljyä itse makuuhuoneessani… Extra virgin -oliiviöljyä, hän sanoo painottaen öljyn laatua.

Kaurismäkirakkautta

St. Michaels toivoo, että suomalainen yleisö pitää elokuvasta. Hän toivoo myös huvittuneena, että se ei loukkaa liian monia ihmisiä. St. Michaels on iloinen, että sai olla mukana omintakeisessa ja alkuperäisessä projektissa ja kehuu yhteistyötä Hoskingin kanssa. Yhdysvaltalaisten hän moittii tekevän aivan liikaa uudelleenfilmatisointeja.

– Kun tullaan siihen pisteeseen, että floppeja tehdään uudestaan, tulee todella kyseenalaistettua koko systeemi, St. Michaels harmittelee.

Hosking odottaa kiinnostuneena, miten The Greasy Strangler uppoaa suomalaisyleisöön. Hänellä on tunne, että Suomi on juuri oikeanlainen paikka tällaiselle elokuvalle. Hosking on tutustunut suomalaisuuteen Aki Kaurismäen tuotannon kautta.

Hosking pitää siitä, miten Kaurismäen elokuvat ovat nostalgisia, romanttisia ja melankolisia sekä samastuu siihen, miten elokuvat eivät oikein kuulu tähän maailmaan ja aikaan. Hän rakastaa niiden rakennetta, ulkonäköä ja hahmojen surullisuutta.

– Rakastan niitä kaikkia, mutta suosikkini on aina ollut Mies vailla menneisyyttä, Hosking sanoo.

Teksti: Milla Olkkonen

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut