Juha Lehtolan ja Tiina Lymin käsikirjoittama Sisäilmaa saattaa sijoittua ummehtuneeseen toimistoon, mutta on virkistävä kotimainen sarjatuttavuus. Kolmiosainen sarja tapahtuu TE-toimistossa, mikä on paikkana päällisin puolin yhtä epäkiinnostava kuin legendaarisen brittiläisen Konttorin esittelemä paperiyritys. Pinnan alla kuitenkin kytee.
Anneli Tiainen (Elina Knihtilä) on toimipaikkansa sitkeitä ahertajia, jonka oman ja kollegojensa venyminen on suurella koetuksella. Näiden virkamiesten pitäisi ohjata satoja ihmisiä koulutuksiin, työpaikkoihin ja vaikka mihin yhtä soittoa, vaikka ongelmia riittää. TE-keskuksen ohjeistukset muuttuvat jatkuvasti, sähköt temppuilevat, katto rapisee ja itseään joka paikkaan kihnuttava konkariluokan tekijä Seppo (Hannu-Pekka Björkman) pitää selvänä, että koko laitostalo on homeessa.
Kun yksi tiimistä paiskautuu kesken työpäivän talon katolta katuun, Anneli alkaa kokea jotakin sellaista, jonka kanssa hän ei esimiesasemassaan ole aiemmin joutunut tekemisiin. Paperinpyörittäjän on aika ottaa itseään ns. niskasta kiinni.
Tiina Lymin ohjauksessa TE-keskuksen väen arki vääntyy jopa surrealistisiin ulottuvuuksiin. Sarjan hahmot jäävät vielä ensimmäisessä jaksossa kuin kirveellä veistetyiksi, mutta onneksi tarina kantaa ja seuraavasta jaksosta hahmot syvenevät roimasti. Elina Knihtilän Anneli on virkamieskieltä suoltaessaankin lopulta hyvin sympaattinen täti-ihminen. Hannu-Pekka Björkmanin Seppo taas monilta työpaikoilta tuttu äijämies, joka ei tauoistaan jousta ja tietää kaiken, mutta omaa myös pehmeämmän ja arvaamattomamman puolen.
Tiimistä löytyy työntekijää joka lähtöön aina sukulaissuhteilla paikkansa lunastaneesta kiipijästä häneen, joka vielä 2020-luvulla seisoo vaikka yksin tupakkataukoringissään. Sisäilmaa tarjoaa heitä kaikkia ja heidän asiakkaitaan kuvatessaan ikkunan siihen normaaliin, jota koronavirustilanteessa moni on jopa saattanut kaivata. Sarja on Ylen alkuperäistuotantoa.
Sisäilmaa Yle tv1:llä ma-ke 4. – 6.1.21 klo 21.00 ja Yle Areenassa.