Johnny Knoxville tietää paremmin kuin hyvin millaista kipu on ja kuinka omat kärsimykset voivat tuoda iloa muille. Knoxvillen luotsaama Jackass-porukka pisti kolmannella elokuvallaan tilastoja uusiksi ja otti Suomen omat Duudsonit osaksi perhettään.
Kumpi on hauskempaa: mitä enemmän sattuu vai mitä enemmän jokin temppu ällöttää?
Kipu ei ole… Se on tavallaan lopputulos yrityksestä saada ihmiset nauramaan. Ja ällöt jutut ovat joskus todella hauskoja, mutta niitä ei ole paljon tässä elokuvassa. Niitä ei saa olla liikaa. Jackass 3D:ssä on 47 juttua, ja niistä vain kolme on ällöttäviä. Mutta kun ne ovat ällöttäviä, niin silloin ne todella ovat ällöttäviä. Muuten elokuva on enemmän pilailua ja slapstick-huumoria. Se saattaa olla syy siihen, miksi elokuvan on käynyt Amerikassa katsomassa ennätysmäärä tyttöjä aiempiin elokuviimme verrattuna.
Mihin katosi sensuuri?
Me emme ole ikinä itse vastanneet sensuroinnista, vaan siitä vastasi muut tahot. Olemme iloisia, että he ovat päästäneet noin paljon sukupuolielimiä mukaan elokuvaan. Olemme aina ajatelleet, että mitä enemmän niitä näkyy, sen parempi, mutta aiemmin ne sensuroitiin pois.
Kummat ovat hullumpia, Jackass-tyypit vai Duudsonit?
Ei kyse ole kilpailusta. Molemmat porukat ja tyypit riskeeraavat elämänsä. Jossain vaiheessa jokin temppu voisi päättää elämäsi. Miten sen yli pääsee? Me pidämme paljon Duudsoneista. Jeff [Tremaine, Jackass 3D:n ohjaaja] ja minä tuotimme heidän tv-sarjaansa Yhdysvalloissa. He ovat nyt osa meidän Jackass-perhettämme, ja olemme ylpeitä saadessamme heidät mukaan elokuvaan.
Olette markkinoineet elokuvaa Euroopassa, mutta Suomi jäi välistä. Miksi?
Olisimme halunneet tulla. Ei muuta kuin puhelua Paramountille ja komento hoitaa ahterimme Suomeen, sillä tulisimme mielellämme.
Lue koko haastattelu uudesta Episodista!