Eilisessä luukussa The Beekeeperin tuoreeksi, hieman syyllisyyttä herättäväksi suosikikseen valinnut toimittaja pohti guilty pleasure -määritelmän sisältöä ja omaa suhdettaan siihen. Niin teki myös tämän luukun elokuvan listalle nostanut toimittaja.
Yleensä guilty pleasure -ajatteluun liittyy mielikuva siitä, että elokuva on huono, mutta hyvän maun omaava katsoja pitää siitä siitä huolimatta. Toimittajamme huomioi, että moinen näkökulma on loppujen lopuksi hyvin elitistinen.
”Jotta en varmastikaan kuulosta snobilta, haluan huomioida, että käsite “huono elokuva” on toki aina subjektiivinen. Minun guilty pleasuret ovat vain niitä elokuvia, joissa oma henkilökohtainen vaaka näyttää miinusta. Minun guilty pleasuret ovat monien “normaalit pleasuret”, ja se on tosi jees eikä näistä elokuvista pitämisessä ole mitään hävettävää.”
Erittäin hyvin sanottu. Toisaalta, hänen oli ehkä pakko tehdä tämä vastuuvapauslauseke, sillä hänen guilty pleasurensa on nimittäin ilmestymisvuotensa 2021 kuudenneksi katsotuin elokuva, Syke-elokuva: Hätätila!
Syke-elokuva: Hätätila
Ohjaus: Toni Laine
Pääosissa: Iina Kuustonen, Riku Nieminen, Lena Meriläinen
Iina Kuustosen esittämä, aavistuksen elämänhallintaongelmainen sairaanhoitaja Iiris parantaa eron aiheuttamaa tuskaa alkoholilla, mikä auttaa tapaamaan uuden, ihanan partnerin. Kukapa ei olisi moista kokenut. Mutta sitten Iiriksen poika sairastuu vakavasti. Kun hänet on kiidätetty sairaalaan, iskee kyberterroristi ja sairaala joutuu eristetyksi muusta maailmasta. Lisäksi kiristäjä hallinnoi sairaalan laitteita ohjaten niiden avulla henkilökunnan toimintaa. Onneksi sairaalan käytävillä vaeltaa motivaatiokummitus!
Kuten yllä todettiin, Hätätila oli vuoden 2021 ensi-illoista kuudenneksi katsotuin – sen edellä olivat Hytti nro 6, Luokkakokous 3, Dyyni, Spider-Man: No Way Home sekä 007 – No Time to Die. Katselukertoja Syke-elokuvalle kertyi peräti lähes 126 000. Halutessaan sen voi tällä hetkellä katsastaa Ruutu-suoratoistopalvelusta.
Juonikuvauksensa puolesta Syke-elokuva: Hätätila ei siis todellakaan kuulosta laatuelokuvalta. Mutta mikä saa pitämään siitä, jos ei jo ole sarjan fani ja siten valmis antamaan anteeksi lähes mitä tahansa. Antakaamme elokuvan listanneen toimittajan puhua:
”Tv:n puolella Syke saattaa edustaa melodraamaa, mutta elokuvien maailmassa ollaan päästy jo vähän sinne tänne. Elokuvista ensimmäinen Syke-elokuva: Hätätila onkin ehta b-luokan toimintaelokuva, joka on kaikkine älyttömyyksineen minulle suorastaan herkullinen paketti. Kaikki härskistä tuotesijoittelusta (Riisifrutti) motivaatiokummituksiin ja häkellyttäviin juonen käänteisiin tekevät Syke-elokuvasta ilahduttavan kokemuksen.”
Iina Kuustosen ohella ”kunniaa” annetaan sinne, minne se kuuluu: ”Kokonaisuuden kruunaa Riku Niemisen näyttelemä Anton, joka on yksi 2020-luvun hämmentävimmistä elokuvahahmoista.”
Lopuksi vielä tarkennus guilty pleasuren henkilökohtaiseen määritelmään:
”Elokuvaa katsoessa usein itsellä pyörii tiedostomattomasti päässä tietynlainen henkilökohtainen mittari siitä, kuinka “hyvästä” tuotoksesta nyt on kyse, minkä pohjalta muodostan mielipiteeni teoksesta. Joskus kuitenkin tulee vastaan elokuva, jossa on jotain niin kiehtovaa, että vaikka tunnustan sen elokuvalliset akilleen kantapäät, niin jollain kierolla tavalla saan siitä iloa irti. Guilty pleasuret ovat minulle “huonoja” elokuvia, jotka aiheuttavat positiivisia tunteita. Niistä pitäminen voi tuntua vähän nololta enkä ehkä niitä rupea ensimmäisenä hehkuttamaan, mutta samaan aikaan nautin niistä parhaimmillaan suunnattomasti. Ja siinähän ei ole mitään noloa.”
Can I get an Amen?!
Seuraavassa luukussa pysymme julkisen sektorin puolella, mutta hyvin erilaisissa merkeissä!
