Blumhouse-tuotantoyhtiö on tehnyt muutamia erittäin hyviä kauhuelokuvia. Se on vastuussa myös liukuhihnatuotteista, joissa käytännössä otetaan jokin tuttu konsepti ja väännetään sen ympärille geneerinen lahtausjuoni. Kaiken lisäksi se yleensä sovitetaan lajityypin suurkuluttajille, mikä tarkoittaa, että jännityksen ja verisyyden määrän pitää soveltua suhteellisen alhaisen ikärajan raameihin.
Mistä puheen ollen, vuoden 2018 Totuus vai tehtävä (Truth or Dare) oli Teen Choice Awards -gaalassa ehdolla vuoden draamaksi…
Elokuvan voisi siis helposti kuvitella guilty pleasure -viihteeksi, sillä se ruksaa monta boksia lajityypissään: se on camp ja överi, ja se nojaa kauhuaiheeseensa ottamatta sitä tai itseään turhan vakavasti. Juoni on ennalta-arvattava, näytteleminen niin ja niin, eikä säikyttelyjä ole ollenkaan vaikea ennakoida.
Pitäisi vain löytää joku, joka siitä huolimatta on nauttinut lopputuloksesta. ”Hold my beer”, totesi toimittajamme.
Totuus vai tehtävä
Ohjaus: Jeff Wadlow
Pääosissa: Lucy Hale, Tyler Posey, Violett Beane
Meksikossa bilettävät nuoret suostuvat totuus ja tehtävä -leikkiin, joka osoittautuukin demoniseksi. Heidän on jatkettava sen pelaamista ja valittava joko satuttavia totuuksia tai vaarallisia tehtäviä. Leikistä kieltäytyminen johtaa tietysti kekseliään sadistisiin loppuihin.
Suomen teattereissa Totuus vai tehtävä sai kauhulle melko tyypilliset 26 769 katsojaa. Elokuva kuuluu suoratoistopalvelujen Netflix, Ruutu ja SkyShowtime valikoimiin. Sen voi ostaa tai vuokrata myös palveluista Apple TV, Blockbuster, SF Anytime, Telia Play ja Viaplay.
On paljon syitä sille, miksi Totuus vai tehtävästä pitäminen voisi – ja sen pitäisikin – herättä nolostusta. Sen juoni on ennalta arvattava kauhukaava: ryhmä nuoria kohtaa huonojen päätösten vuoksi yliluonnollisen pahan. Tutut elementit kirotusta peleistä ylilyötyihin reaktioihin ja väistämättömään tuhoon ovat juustoisen väsyneitä, minkä jo pitäisi tehdä siitä nauttimisesta vähemmän oikeutettua. Asiaa eivät auta – tai sitten auttavat – tahattoman huvittavat hetket, kuten riivattujen hahmojen ylilyödyt virnistelyt.
Teiniyleisöön kuulumattomalta sen kohderyhmälle suunnattu keskittyminen sosiaaliseen mediaan, pinnallinen henkilökehitys ja parisuhdedraama voisivat olla huvittuneen viihteen aihe. Varsinkin, jos yleensä pitää vähän hienostuneemmasta tai edes rouheammasta kauhusta.
Sillä kauhufanille Totuus vai tehtävä on vesitetty lajityypin edustaja, joka panostaa halpoihin äkkisäikytyksiin psykologisen jännityksen tai kouriintuntuvan kauhun sijaan. Se ei siis todellakaan ole mikaan genren mestariteos, mutta se on sekoitus hölmöyttä, helppoja säikyttelyitä ja hupsua draamaa, eli siitä nauttiminen voi helposti johtua ennemmin sen puutteista kuin pelottavuudesta. Mikä siis on toimittajamme tekosyy?
”Totuus vai tehtävä on oikeasti toimiva typerä kauhuleffa, joka on paljon viihdyttävämpi kuin vaikkapa Smile 2. Sen typerä idea ja hahmojen päättelykyvyn puute tekevät katsomisesta kuin komedian seuraamista. Kun elokuva loppui, naurahdin – mutta samalla itkin, koska totta kai Smile 2 tekee saman lopetuksen”, tunnusti toimittajamme.
Seuraavassa luukussa palaamme laadukkaaseen komediaan. Miten siitä nauttiminen voi tuntua nololta? No, se selviää seuraavasta luukusta!