Katso nämä ennen kuin kuolet. Episodin joulukalenteri, luukku 17

Vielä viikko jouluun – ellei satu jämähtämään yhtä ja samaa päivää toistavaan aikasilmukkaan, kuten yhdessä tämän luukun elokuvista.
Toivottavasti Episodin katselusuosittelujen joulukalenteri on saanut lukijoissa aikaan samanlaisia reaktioita kuin sen laatimiseen osallistuneissa toimittajissa. Eli näkemättömien helmien bongaamisen lisäksi herää halu nähdä oma suosikki uudelleen – ties kuinka monetta kertaa:
”Tässä mun vähintäänkin omituinen lista. Suosikkeja on valtava määrä, mutta nämä ovat tehneet vaikutuksen elämän varrella ja nämä on tullut katsottua useampaan otteeseen. Pitänee illaksi hakea tuo Paistetut tomaatit…”

 

P

 

Paistetut vihreät tomaatit
Fried Green Tomatoes, 1991
Ohjaus: Jon Avnet

Turhautunut kotirouva saa uutta intoa elämään hoitokodissa kohtaamansa vanhan naisen värikkäistä lapsuusmuistoista.

 

Paluu tulevaisuuteen
Back to the Future, 1985
Ohjaus: Robert Zemeckis

”Ensimmäinen elokuva, joka teki minusta todellisen leffafanin ja ensimmäinen elokuva, joka minun oli pakko päästä katsomaan leffateatteriin. Lisäksi halusin oman De Loreanin.” (Päivi Laajalahti)

 

Paperikuu
Paper Moon, 1973
Ohjaus: Peter Bogdanovich

Yhdysvaltoja kiertävä huijari saa riesakseen pikkutytön, joka saattaa olla hänen tyttärensä. Yhdessä eripurainen pari kohtaa suuren laman koetteleman maan.

 

The Parallax View – Ansa
1974
Ohjaus: Alan J. Pakula

1960-luvulta alkanut epäluottamus poliittisiin johtajiin kulminoitui 70-luvun vainoharhajännäreistä, joiden parhaimmistosta Alan J. Pakula ohjasi parikin. Warren Beattyn esittämä lehtimies alkaa kaivella presidenttiehdokkaan murhaa ja joutuu pian itse takaa-ajetuksi.

 

Paris, Texas
1984
Ohjaus: Wim Wenders

Vuosiksi kadonnut mies yrittää luoda uuden yhteyden veljeensä, pieneen poikaansa ja tämän äitiin. Kaihoisa elokuva rakkaudesta, juurettomuudesta ja sitoutumisesta.

 

Peili
Zerkalo, 1975
Ohjaus: Andrei Tarkovski

Unenomainen runoelokuvassa (kirjaimellisestikin) aikuisen miehen muistelot sekoittuvat ohjaajan omaelämäkerrallisiin elementteihin. Lopputulos karttelee tavanomaisen elokuvan rakennetta, mutta sitä pidetään yhtenä maailman kauneimmista.

 

Pelin henki
House of Games, 1987
Ohjaus: David Mamet

David Mametin uhkapelien maailman sijoittuva debyytti bluffaa katsojaakin petosten täyttämällä korkeiden panosten jännityksellään.

 

Pi
1998
Ohjaus: Darren Aronofsky

Darren Aronofskyn debyyttielokuva on jännäri sekin, mutta hyvin surrealistinen sellainen. Vainoharhainen numerologi ajautuu psykologiseen seikkailuun, kun maailmankaikkeuden takana oleva kätketty koodi alkaa avautua hänelle.

 

Playtime
1967
Ohjaus: Jacques Tati

Jacques Tatin haastavan hupaisa kuvan ja äänen leikittely on satiiri ajasta, jolloin ihmisestä uhkaa tulla koneiston osa, mutta samalla se on elävä aikakapseli tietystä ajasta ja sen estetiikasta, kuten kuvastakin voi päätellä.

 

Pohjan tähteet
1969
Ohjaus: Ere Kokkonen

”Täysin aliarvostettu Suomi-komedian helmi, aikansa näköinen elokuva, joka viihdyttää myös niitä jotka eivät ole alalla.” (Pekka Lehtosaari)

 

Presidentin miehet
All the President’s Men, 1976
Ohjaus: Alan J. Pakula

P-kirjaimen taakse kätkeytyy Ansan lisäksi toinenkin Alan J. Pakulan erinomainen poliittinen jännäri. Presidentin miehet kertoo Watergate-skandaalin paljastaneista lehtimiehistä.

 

The Prestige
2006
Ohjaus: Christopher Nolan

”Ei välttämättä Christopher Nolanin paras elokuva, mutta ehdottomasti yksi ohjaajan hienoimmista kokonaisuuksista. Leffan voi katsoa uudestaan ja uudestaan ilman, että se kadottaa kiehtovuuttaan.” (Arla Lehtinen)

 

Profeetta
Un prophète, 2009
Ohjaus: Jacques Audiard

”Arviossani kirjoitin: ’Rujo ja runollinen Profeetta kuvaa yhteiskuntaan vertautuvaa vankilamaailmaa tavalla, jossa on klassikkoelokuvien monitulkintaisuutta ja ajattomuutta.’ Jacques Audiard on aikamme tärkeimpiä ohjaajia, ja Profeetta hänen toistaiseksi upein elokuvansa.” (Niina Holm)

 

Psyko
Psycho, 1960
Ohjaus: Alfred Hitchcock

Sensuurin rajat rytisivät ja kauhusta tuli salonkikelpoista, kun jännityksen mestari tarttui kioskikirjallisuutena pidettyyn teokseen, eikä elokuvateollisuus ole ollut entisellään sen jälkeen.

 

Päiväni murmelina
Groundhog Day, 1993
Ohjaus: Harold Ramis

”Kiehtova juonikuvio ja rooleissaan täydelliset näyttelijät.” (Matti Komulainen)

 

Aiheeseen liittyvät elokuvat

Aiheeseen liittyvät jutut