Rikosdraama Missä on Emily? kertoo pikkukaupungissa asuvasta videobloggaaja Stephaniesta (Anna Kendrick), joka ystävystyy poikansa koulukaverin Emily-äidin (Blake Lively) kanssa. Stephanie on vaatimaton yksinhuoltaja, jolla ei pitäisi olla mitään tekemistä upean, itsevarman ja menestyvän Emilyn kanssa. Luksuksen ympäröimä Emily alkaakin pyytää Stephanielta pikku palveluksia, joihin tämä suostuu mielellään.
Eräänä päivänä Emily ei tulekaan hakemaan poikaansa Stephanien luota ja uskollinen ystävä alkaa penkoa salaperäisen naisen taustoja selvittääkseen tämän katoamisen. Hän saa avukseen Emilyn aviomiehen Seanin (Henry Golding). Asiat mutkistuvat, sillä Emily näyttää kadonneen kuin tuhka tuuleen.
Elokuvassa on vahvoja naisrooleja kuten Paul Feigin (Morsiusneidot, Spy – vakoojan asussa) elokuvissa yleensä. Tyylilajinsa ja hahmojensa puolesta filmi seuraa Gone Girl -trillerin ja Big Little Lies -sarjan jalanjäljissä.
– Naisten tarinoita ei ole kerrottu pitkiin aikoihin. Mysteerit ovat olleet perinteisesti miesvetoisia ja keskittyneet toimintaan. Naispainotteiset tarinat ovat enemmän kissa ja hiiri -leikkejä, joissa pelataan näppäryydellä. Ne ovat myös moniulotteisempia, Feig kertoo Las Vegasissa.
– En pidä ilkeämielisistä elokuvista. Vaikka Missä on Emily? on hyvinkin synkkä, emme tee pilkkaa kenestäkään. Vertaan leffaamme Paholainen pukeutuu Pradaan, joka vaikuttaa aluksi muodista kertovalta elokuvalta, mutta paljastuukin työpaikkadraamaksi. Jokaisella on kokemuksia ilkeästä pomosta. Tässä on kyse ihmisistä, joilla on salattu menneisyys.
Elokuva perustuu Darcey Bellin romaaniin A Simple Favor, joka on myös filmin englanninkielinen nimi. Feig sai vihiä projektista Jessica Scharzerin (American Horror Story -sarja) sovittaman käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen.
– Käsikirjoitus lähetettiin tuotantoyhtiölleni, ja minua pyydettiin tuottajaksi. Studio ei tiennyt oliko kyseessä komedia, draama tai jotain muuta. Tiesin käsikirjoituksen luettuani, että se oli juuri sellainen, jota olin etsinyt seuraavaksi ohjaustyökseni. Pystyin näkemään sen välittömästi sieluni silmin. Olin halunnut tehdä Hitchcock-tyyppisen trillerin jo pitkään. Pidin tarinan kiemuroista ja etenkin Stephaniesta. Hän oli mielestäni hauska hahmo, joka yllättäen joutuu kammottavaan tilanteeseen.
– Kirja on hyvä sellaisenaankin, mutta Jessica järjesti sen palaset uudelleen niin, että käsikirjoituksesta tuli huippuhauska. Kun tulin remmiin, työstimme loppua moneen otteeseen ja lopulta muutimme sitä sekoittamalla vyyhtiä vieläkin enemmän.
Kuppikakkuja ja salapoliisin töitä
Anna Kendrick (Pitch Perfect -musikaalielokuvat, Up in the Air) ei vastoin tapojaan lukenut käsikirjoituksen mukana tullutta esittelykirjettä, joten ohjaajan nimi jäi häneltä aluksi pimentoon.
– Luin käsikirjoituksen trillerinä, mutta nauroinkin paikka paikoin. Siinä ei ollut suoranaisia vitsejä, mutta samantapaista kieroutunutta huumoria kuten elokuvissa Kukkoilijat ja Kiss Kiss, Bang Bang. Sitten vasta huomasin, kuka oli ohjaaja ja palaset loksahtivat paikoilleen, Kendrick selittää.
Stephanie on hyvin otettu, kun ylellistä joskin epätavanomaista elämää viettävä Emily kutsuu hänet kotiinsa. Ujo ja epävarma vloggaaja haluaa tehdä vaikutuksen ihailemaansa naiseen ja yrittää olla tälle kaikin tavoin mieliksi.
– Stephanien pyrkimys täydellisyyteen on epätoivoinen yritys pitää kulisseja pystyssä ja haudata syyllisyydentunne, vihjaa Kendrick.
Kendrickin Stephanie-hahmo jakaa kodinhoitoon liittyviä vinkkejä hieman säälittävässä vlogissa. Se kuitenkin muuttuu tapahtumien myötä veitsenteräväksi aseeksi salapoliisiksi heittäytyvän naisen käsissä. Feig pitää Kendrickia mainiona valintana Stephanien rooliin.
– Olen aina pitänyt Annasta esimerkiksi elokuvissa 50/50 ja Up in the Air. Hän on hauska ja herttainen. Niitä ja vähän muitakin ominaisuuksia tarvittiin tähän rooliin, sillä Stephanie on täynnä yllätyksiä.
Vakavaa leikkiä
Myöskään Emily ei ole aivan niin täydellinen kuin miltä ulospäin näyttää. Estoitta kiroilevan ja martineja ryystävän uranaisen rooli on mehevä. Sille olisi ollut ottajia.
– Blake Lively oli ensimmäinen näyttelijä, jonka valitsin elokuvaan. Kyse oli samanlaisesta tilanteesta kuin Rose Byrnen kanssa elokuvassani Spy – vakoojan asussa. Blake ei myöskään ollut koskaan näytellyt tällaista hahmoa. Tavattuani hänet tiesin, että hän olisi täydellinen roolin. Blake on hyvin huumorintajuinen, ja hän oli valmis tekemään mitä vain. Hän jopa käytti minua inspiraationa Emilyn pukeutumistyylin suunnittelussa. Se oli suuri kunnia ja lisäsi hahmon erikoisuutta, naurahtaa Feig, joka viihtyy jopa kuvauksissa kolmiosaisessa puvussa.
Puvun rintataskusta pilkottaa yleensä värikäs nenäliina ja kaulassa komeilee aina sävy sävyyn valittu rusetti tai solmio.
– Halusin Emilyn pukeutuvan kuin Paul. Emilyllä on omintakeinen tyyli erikoisen menneisyytensä takia. Hän esittää elämässään eri rooleja, jotka vaativat erilaisia tyylivalintoja. Toisinaan hän haluaa olla jopa tunnistamaton, Lively kertoo älynväläyksestään.
– Lainasin Paulilta jopa hänen kävelykeppiään yhteen kohtaukseen, sillä minun on helpointa samastua roolihahmooni puvustuksen kautta. Eri tavalla pukeutuminen muuttaa liikkumistani ja kävelytyyliäni.
Blake myös valitsi Emilyn seinällä olevan alastonmaalauksen ja poseerasi sen mallina taiteilijalle.
– Ensimmäinen maalaus, jota minulle ehdotettiin, oli aivan liian kesy. Emily ei olisi valinnut sitä, vaan hänen makunsa on kaikessa yliampuva, näyttelijä nauraa.
Emily on ääripäiden värittämä hahmo, josta Lively (Raakalaiset, The Shallows) ottaa kaiken irti.
– Roolihahmoni ei tarvitse olla täydellinen nainen, jotta hänestä pidettäisiin. Hän on dynaaminen ja ymmärsin hänen draivinsa.
Tähti vertaa elokuvan kuvauksia lasten leikkeihin.
– Paul toi leikin takaisin näyttelemiseen. Sellaisen mitä me kaikki olemme tehneet lapsina. Valmistauduimme huolella etukäteen, mutta kun kamerat lähtivät pyörimään, heittäydyimme leikkimään. Jokainen otto oli erilainen.
Menestystä ja pettymyksiä
Feig otti mielellään vastaan uransa ensimmäisen trillerin ohjaamisen mukanaan tuomat monet haasteet.
– Aikaisemmissa elokuvissanikin, kuten Spy – vakoojan asussa, oli haasteellista ja tärkeää löytää oikea sävy. Opin sen myötä, että jännäreissä käsikirjoittaja on kuin nuorallakävelijä tasapainoilemassa tarinan kanssa. Sen takia improvisointia on tällä kertaa vähemmän kuin elokuvissani yleensä, sillä yksikin väärin sijoitettu kortti olisi kaatanut rakennelman. Sama riski oli leikkausvaiheessa. Vaikka trillerit ovat monien katsojien suosikkeja, mielipide elokuvasta voi muuttua päinvastaiseksi, jos loppu ei vastaakaan odotuksia.
Näyttelijänä, ohjaajana, käsikirjoittajana sekä tuottajana toimineen Feigin ura alkoi hänen omasta luomuksestaan, vuosina 1999 ja 2000 pyörineestä Freaks and Geeks -sarjasta, josta on tullut kulttisuosikki. Hän on myös ohjannut jaksoja sarjoihin Konttori ja Nurse Jackie. Vahvasta televisiotaustastaan huolimatta Feig tunnustaa elokuvien olevan hänen ”rakkain lapsensa”. Niinpä Ghostbustersin vuonna 2016 saama negatiivinen vastaanotto oli ikävä yllätys.
– Yritimme tehdä viihdyttävän elokuvan ja nautin sen tekemisestä. Se on tärkeintä. Olen siitä edelleen ylpeä, sillä sain päivittäin yhteydenottoja elokuvan faneilta; aikuisilta, lapsilta ja etenkin nuorilta tytöiltä, jotka kertoivat saaneensa siitä innoituksen valita tutkijan ura.
Feigin tulevaisuudensuunnitelmat ovat tällä hetkellä vielä auki.
– Minun on vaikea valita projekteja, sillä minun on oltava vakuuttunut siitä, että varmasti viihdyn sen parissa seuraavat pari vuotta joka ikinen päivä. En tiedä, mitä teen seuraavaksi, mutta punnitsen muutamia mahdollisuuksia. Ohjasin juuri televisiopilotin koodaavista naisista (Girls Code) ja yhtiöni on mukana useissa muissakin tv-projekteissa.
