Kuolema kiinnostuu kirjavarkaasta

3.4.2014 16:11

Kirjavaras-draama vei nuoren kanadalaisnäyttelijä Sophie Nélissen hänelle tuntemattomaan maailmaan, toisen maailmansodan Saksaan. Elokuva perustuu australialaiskirjailija Markus Zusakin samannimisen, fiktiiviseen romaaniin. Episodi tapasi Nélissen ja hänen valkokangasvanhempansa Emily Watsonin ja Geoffrey Rushin.

Teksti: Kirpi Uimonen, Berliini ja Los Angeles

Emily Watson ja Sophie Nélisse hyvästelevät Geoffrey Rushin pienen omakotitalon rappusilla. Rushin esittämä Hans-hahmo on kutsuttu natsi-Saksan Wehrmact-armeijan riveihin. Kohtausta kuvataan saksalaisen filmistudio Babelsbergin avaralle aukiolle rakennetulla Himmel-kadulla, joka sijoittuu kuvitteelliseen Molching-kylään Baijerissa.

Kun Kirjavaras-elokuvan ohjaaja Brian Percival lopettaa kuvaamisen, harppoo australialaisnäyttelijä Rush kolean, tuulisen ja loskaisen aukion läpi valkoiseen lehdistötelttaan. Hän istuu lämmittimen viereen ja sanoo virnistäen:

– Täällä on niin kylmä, että vastamaalattu maali rapisee talon seinältä. Minulla on monta alusvaatekerrosta roolivaatteideni alla. En ymmärrä, miten Hans-hahmoni kykenee käyttämään silkkialusvaatteita talvella.

Työkaverit kuvaavat 62-vuotiasta Rushia ilopilleriksi. Vaikka elokuvan viitekehys, toinen maailmansota, on rankka, keventää konkarinäyttelijä tunnelmaa leppoisilla jutuilla ja hauskoilla vitseillä.

Rush yllättyi, kun sai roolin maamiehensä Markus Zusakin, 38, samannimiseen menestysromaaniin perustuvasta Kirjavaras-draamasta.

– Hans on erilainen mies kuin mitä olen tottunut esittämään. Hän on laiskuuteen taipuva amatöörimuusikko ja maalari, joka pitää yksinkertaisesta elämästä, mutta on henkisesti älykäs ja hänellä on lämmin sydän.

Hans on elokuvan päähenkilön, nuoren Liesel-tytön kasvatti-isä.

– Lieselin kommunistiäiti lähetti lapsensa, Lieselin ja hänen pikkuveljensä, sijaiskotiin. Pikkuveli kuoli matkalla. Hämmentynyt Liesel pelkää kasvattiäitiään, mutta Hans valaa häneen uskoa ja opettaa hänet lukemaan, Sophie Nélisse, 14, kertoo.

Elokuvan tuottajat Karen Rosenfelt ja Ken Blancato koekuvasivat noin 1 000 tyttöä Lieselin rooliin.

– Sophie oli tehnyt vaikutuksen Markukseen kanadalaisessa Monsieur Lazhar -elokuvassa. Markus ehdotti, että tapaisimme hänet. Meitä onnisti, sillä Sophie oli etsimämme tyttö. Hän ei ollut enää lapsi, mutta ei myöskään vielä kyyninen teini.

Elokuva muutti Sophie Nélissen elämän. Ennen kuvauksia hän joutui tekemään valtavan päätöksen; jatkaako ammattimaista telinevoimisteluharjoittelua, jossa hänen päämääränsä oli vuoden 2020 kesäolympialaiset vai keskittyäkö näyttelemiseen.

– Aloitin telinevoimistelun nelivuotiaana, ja viime vuoteen asti treenasin sitä 30 tuntia viikossa. Kiinnostuin näyttelemisestä veljeni kautta, ja hänen agenttinsa alkoi edustaa minua, kun olin 7-vuotias. Sain ensimmäisen mainoskeikan vuotta myöhemmin. Se oli minulle hyvä tapa ansaita rahaa telinevoimistelua varten. Ennen kuin hyväksyin roolin Kirjavaras-elokuvassa, minun oli päätettävä haluanko jatkaa voimistelua huipputasolla vai paneutua näyttelemiseen. En voinut pitää kuukausien taukoa treeneistä, eikä kuvausaikataulu taas antanut periksi kurinaliseen urheiluun. Valitsin näyttelemisen. Se ei ole yhtä kivuliasta ja rankkaa kuin telinevoimistelu.

Kirjavaras vei kanadalaisnuoren hänelle tuntemattomaan maailmaan, Saksaan 1930-luvun lopusta 1940-luvun puoliväliin. Sen ajan yksi kuuluisimmista holokaustiuhreista, Anne Frank, ei ollut hänelle tuttu entuudestaan.

– Historiantunneillani ei ole käsitelty vielä toista maailmansotaa. Kun kuulin, että sain osan, katsoin tuohon aikaan sijoittuvia elokuvia kuten Schindlerin lista, Pianisti, Lukija, Poika raidallisessa pyjamassa. Ajankuvan ymmärtämistä helpotti se, että asuin kuvausten aikana Berliinissä. Kaupunki on tulvillaan tietoa tapahtumista, muistomerkkejä ja infokylttejä siitä, mitä missäkin tapahtui.

– Harjoittelimme viikkoa ennen varsinaisten kuvausten alkua. Tauoilla istuimme keittiönpöydän ääressä ja keskustelimme ja väittelimme historiasta. Varsinkin Geoffrey rakastaa kertoa tarinoita ja Sophie kuunteli niitä mielenkiinnolla. Kahden päivän jälkeen hän totesi, ettei ole aiemmin ymmärtänyt, että asioita voi käsitellä niin syvällisesti, elämäänsä pettyneenä äiti-hahmona nähtävä Emily Watson, 47, muistelee.

Vaikka toinen maailmansota on Sophien ikäluokalle melkein tuntematon käsite, on se tuttu Emily Watsonille ja Geoffrey Rushille.

– Saksassa kuvaaminen oli koskettavaa, koska jokaisella oli tarinoita siitä, miten toinen maailmansota vaikutti heidän perheeseensä. Vaikeasta historiasta ei vaieta vaan siitä puhutaan avoimesti, Emily Watson kertoo.

Englannin kielen opettajan tytär muistelee omia kouluaikojaan.

– Meille opetettiin koulussa, että me, englantilaiset, olimme hyviä ja saksalaiset pahoja. Sillä tavalla oikeutimme vastapommitukset Saksaan. Sodassa kosto on normaalia. Luultavasti pommitukset edesauttoivat toisen maailmansodan loppumista, mutta tekikö kaksi väärää asiaa toisesta oikean. Aihe on vaikea. Se on kuitenkin varma, että ihmisiä kuoli turhaan, hän sanoo ja jatkaa:

– Vasta, kun aloin matkustaa maailmalla, tajusin, että britit olivat yhtä kauheita kuin maat, jotka luokittelimme pahoiksi. Britannia on ollut julma isäntä siirtomaavalloille ja osallistunut orjakauppaan ja massamurhiin.
Häntä huolestuttaa se, että on kasvamassa sukupolvi, joka ei tiedä maailmansodista mitään.

– Niistä, niin kuin muistakin historian tapahtumista, on hyvä puhua ja toivoa, että historia ei toista itseään.

Geoffrey Rush peräänkuuluttaa empatiaa.

– Olisi hyvä yrittää ymmärtää, millainen vaikutus lamalla ja köyhyydellä oli siihen, että saksalaiset alkoivat kannattaa Führeria. Ja löytyykö siitä samastumiskohtia nykymaailmaan.

Kirjavaras tulee ensi-iltaan 4. huhtikuuta. Lue lisää elokuvasta uudesta Episodista 3/2014.

Lisää luettavaa