MCU:n viides vaihe alkaa – Suuri seikkailu pienessä maailmassa

Ant-Man and the Wasp: Quantumania avaa Marvel-sarjakuvakustantamon MCU-elokuvauniversumin viidennen vaiheen. Muutamassa edellisen vaiheen elokuvassa ja tv-sarjassa on jo tutustuttu multiversumin rinnakkaistodellisuuteen. Atomitason kvanttivaltakunta on tavallaan jatkoa oman todellisuutemme alla piileksiville loputtomille maailmoille. Evangeline Lillyn esittämä Wasp ja Paul Ruddin Ant-Man perheineen kohtaavat siellä Loki-sarjasta tutun hahmon.

15.2.2023 17:00

Ant-Man and the Wasp: Quantumania ei ole ensimmäinen MCU-elokuva, jossa Ant-Manina tunnettu Scott Lang joutuu vierailemaan subatomisessa kvanttimaailmassa. Langia esittävän Paul Ruddin mukaan elokuva voi silti yllättää aikaisempin Ant-Man-seikkailujen ystävät.

– Panokset ovat järjettömän korkeat. Elokuvan tapahtumat vaikuttavat kaikkeen myöhemmin nähtävään. Vaikka mukana on tuttu peruskuvio perheestä ja elokuva on hauska, se on myös dramaattisempi ja jopa pelottava.

– Tämän erottaa aikaisemmista Ant-Maneista myös sen mittakaava ja koko. On hieman outoa puhua  koosta Ant-Man-elokuvassa, mutta tämä tuntuu isommalta ja pahis on suurempi uhka kuin aikaisemmin.

Kvanttimaailmasta on siis nähty vilauksia jo aikaisemmin, mutta Quantumaniassa se on tarinan keskiössä.

– Se on huisi, lavasteet, hahmot ja sieltä löytyvät muut jutut ovat ainutlaatuisia, Rudd lupaa. – Näin kuvausten aikaan kuvia ja tietokoneella luotuja visualisointeja, mutta emme näe koko hoitoa ennen ensi-iltaa. Efektejä viilataan ihan julkaisuun asti. Se on näyttelijöillekin hauskaa, sillä tähän asti olemme voineet vain kuvitella miltä se näyttää.

Rudd kertoo, että hänestä hauskinta Scott Langin esittämisessä on, ettei tässä ole mitään erityistä.

– Hänellä ei ole mitään superkykyjä. Hän ei ole ukkosen jumala, hän ei ole iso, vihreä ja vahva eikä hän osaa lentää. Hän on vain fiksu, intuitiivinen kaveri. On hauska esittää tavista, joka ei oikeasti ole halunnut mitään tällaista mutta on pakotettu ryhtymään sankariksi.

Jännittävää mutta hauskaa

Scott Langin elinkumppania Hope van Dyneä esittää Evangeline Lilly. Hän on kutistumispuvut keksineen Hank Pymin (Michael Douglas) tytär ja seikkailee itsekin Wasp-supersankarina.

– Pysymme meidän todellisuudessamme ehkä ensimmäiset 15–20 minuuttia ennen kuin perhe ryöstetään kvanttimaalmaan. Aikaisemmin olemme menneet sinne tarkoituksella, tällä kertaa syynä on tuntematon, ulkopuolinen voima, mikä tekee siitä kauhistuttavampaa, Lilly kuvailee Quantumanian tapahtumia.

– Ensimmäisessä elokuvassa Hope oli lapsuuden trauman vuoksi eristäytynyt ja kylmä nainen. Nyt hän on korjannut suhteensa isäänsä, palauttanut äitinsä kvanttimaailmasta, rakastunut Scott Langiin ja käytännössä adoptoinut tämän tyttären sekä saanut Pym Tech -firman uuteen nousuun, Lilly listaa.

– Hope oli innoissaan saadessaan äitinsä takaisin. Hänellä oli varmaan ollut pikkutytön haaveita: ”Äiti ja minä kerromme toisillemme kaiken ja olemme parhaat kaverit ja hän on äiti, jonka menetin 13-vuotiaana.” Elokuvien välissä on kuitenkin paljastunut, ettei Janet-äiti ole ollut niin avoin, läheinen ja herkkä kuin Hope oli toivonut. Hän on pettynyt haaveiden ja totuuden ristiriitaan.

– Olimme Michelle [Pfeifferin] kanssa innoissamme kohtauksista, joissa Hope ja Janet yrittävät kuroa kuilua suhteessaan. Keskustelimme niistä paljon myös [ohjaaja] Peyton [Reedin] kanssa. Emme halunneet hymistellä tai mitään söpöä jännitettä vaan kommunikaatioon turhautumisesta kumpuavaa aitoa suuttumusta, joka saattaa pulpahtaa pintaan mitä oudoimpina hetkinä. Aivan kuin oikeassa elämässäkin, Lilly kuvailee.

Kun he joutuvat ansaan kvanttimaailmaan, Hope joutuu ymmärtämään, miksi hänen äitinsä on vaiennut niin monesta asiasta.

Jos MCU-elokuvat olisivat viininmaistajaiset, Ant-Manit olisivat Lillyn mukaan makunystyröitä neutraloivia välipaloja.

– Ne ilmestyivät aina jonkin ison Marvel-tarinan jälkeen, kun Avengersien juonenkäänteet olivat särkeneet sydämiä, liikuttaneet kyyneliin tai saaneet puristamaan käsinojia rystyset valkoisina. Me olimme keveitä ja hauskoja. Kolmannessa elokuvassa avaamme maailmaa eeppiseksi ja tarina tuntuu syvästi Marvel-universumiin kytkeytyvältä. Se on oleellinen osa MCU:n uutta vaihetta, Lilly varoittaa, mutta lohduttaa saman tien:

Ant-Man and the Wasp on kuitenkin hauska ja höpsö brändi, ja se säilyy myös kvanttimaailmassa kaikesta huolimatta. Kvanttifyysikkona Hope on innoissaan kaiken erilaisuudesta. Painovoima toimii eri tavalla, joten vesi voi tippua ylöspäin, pilvet eivät liiku niin kuin meidän todellisuudessamme… Se on yhtä hupsua ja hauskaa kuin se on eeppistä ja eleganttia.

Jälkikasvu kasvaa

Scott Langin 18-vuotiaaksi kasvaneen Cassie-tyttären roolin on nyt ottanut Kathryn Newton (Big Little Lies, Supernatural). Lilly ja Rudd kommentoivat, miten Cassien läsnäolo vaikuttaa heidän hahmoihinsa supersankaruuden lomassa.

– Hän teki mahdolliseksi esittää erilaista puolta Hopesta. Äitinsä, isänsä ja Scottin seurassa Hope on asiallisempi ja kontrolloidumpi. Cassien seurassa hän on hyvin rento, hän on kuin se kiva äitipuoli, ja sitä on hauska näytellä. Pidin Cassien hahmosta jo käsikirjoituksessa. Hän on hullutteleva ja vähän häpeilemätön ja fantastisen puhtaalla tavalla vastuuntunnoteon. Hän hauska ja nuoruutensa ansiosta intohimoinen mutta myös tietämätön. Kathryn osui nappiin suorituksessaan, en malta odottaa, että näen lopullisen elokuvan, sillä siitä syntyi kiinnostavaa dynamiikkaa.

Ruddin mukaan Cassie-tytär on aina ollut tärkein asia Scott Langin elämässä.

– Heidän suhteensa on hyvin vahva ja Scottia ajava asia. Oli hienoa, että Kathryn esittämä Cassie oli nyt nuori aikuinen. On hyvin erilaista olla tekemisissä 6-vuotiaan ja 18-vuotiaan kanssa. Oli hienoa nähdä Kathrynin esittävän Cassieta hahmona, joka etsii omaa polkuaan, etsivän itseään ja samalla ottaen lempeästi yhteen isänsä kanssa. Scott menetti monta vuotta hänen elämästään ja yrittää nyt viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan ja turvata hänelle normaali elämä. Cassiella on ehkä omat mielipiteensä asiasta.

Metodipahis

Kun viimeksi näimme sankarimme, he istuivat kuistilla perheenä katsomassa ilotulitusta. He olivat osallistuneet Thanosin kukistamiseen, pelastaneet maailman ja sovittaneet vanhat rikkeet. Parin viime vuoden ajan he ovat yrittäneet kiriä kiinni vuosia, jotka ovat joutuneet viettämään erossa joistakin läheisistään.

Lilly kertoo, miltä muiden näyttelijöiden näkeminen tauon jälkeen tuntui.

– Se oli hauskaa, koska en ollut tavannut esimerkiksi Michaelia ennen ensimmäistä elokuvaa. Tutustuimme kuvauksissa ja nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin vain sujahdimme rooleihin. Se oli kuin kotiinpaluu.

Auvoinen yhteiselo ei kuitenkaan kestä kauan, kun Marvel-sarjakuvien fanien Kang Valloittajana tuntema pahis tekee siirtonsa. Hahmoa esittää Jonathan Majors.

– Yleisöt ovat jo nähneet Jonathanin esittävän yhtä versiota Kangista Loki-sarjassa, mutta kyseessä on niin erilainen hahmo, variantti, että on vaikea uskoa kyseessä olevan sama tyyppi, Rudd valottaa. – On varmaan hauska päästä esittämään erilaisia versioita samasta hahmosta, ja Jonathanin elokuva-Kang on todella pelottava, yleisö varmasti reagoi häneen.

– Kang on tosiaan aivan erilainen versio Loki-sarjassa nähdystä Jäljellä oleva -hahmosta, Lilly komppaa. – Hänessä ei välttämättä ole yhtään hyvää piirrettä. Hänellä ei tunnu olevan minkäänlaista moraalista kompassia, hän ei kykene empatiaan tai muihin tunteisiin kuin vallanhimoon ja kaiken olemassa olevan hallitsemiseen.

– Jonathan on täydellinen rooliin. Kang haluaa valloittaa kaikki todellisuudet kaikissa aikajanoissa. En ole varma pitääkö Jonathan itse itseään metodinäyttelijänä, mutta hän kyllä tuli kuvauspaikalle aina täysin rooliin uponneena, säteillen hahmon ”Olen saapunut” -energiaa. Oli hauska näytellä häntä vastaan, koska hän oli niin sataprosenttisesti eläytynyt siihen.

Molemmat päätähdet ovat vakaasti sitä mieltä, että Ant-Man and the Wasp: Quantumania kannattaa kokea elokuvateatterissa.

– Se tuntuu suureen maailmaan sijoittuvalta elokuvalta, mutta siinä on hyvin intiimi tarina jännittävien toimintakohtausten lomassa. Uskon, että yleisö palkitaan vanhan koulukunnan tarinankerronnan ja ennennäkemättömän fantasiauniversumine yhdistelmällä. Se kannattaa nähdä isosti, vatsanpohjassa tuntuvana ja sisäänsä imaisevana kokemuksena, Lilly latelee.

– No ensinnäkin, mikäänhän ei edelleenkään voita elokuvissa käymistä. Quantumania on mukaansatempaava ja visuaalisesti iskevä. Jotkut elokuvat saavat teatterissa katsottuina ylimääräistä voimaa ja tuntuvat täysin erilaisilta. Uskon, että Quantumania on yksi sellaisista, Rudd jatkaa.

Kuvat ja haastattelut: Walt Disney Studios Motion Pictures Finland
Toimittanut Jouni Vikman

Lisää luettavaa