Sylvester Stallonesta kertova Sly-dokumentti on pyörinyt Netflixillä 3.11. lähtien. Vaikka leffa on saanut mukaviakin arvioita, kesällä julkaistulle Arnold-minisarjalle se ei pärjää. Siitäkin huolimatta, että Stallonella olisi kerrottavanaan Arnoldiakin kiinnostavampi tarina.
Syynä voi olla Stallonen toimintatapa, jossa hän haluaa kontrolloida kaikkea. Jopa historiankirjoitusta.
Slyssa käydään perinpohjaisesti läpi Rocky- ja Rambo-elokuvien menestysputki, sekä 1980- ja 1990 -taitteen sukellus, jossa Stallone muuttui arvostetusta toimintatähdestä vitsin aiheeksi. Seis! Tai mamma ampuu -tunnelmissa ryvetään kauemmin, kuin olisi tarvetta.
Sitten loikataankin Cop Landiin (1997), joka esitellään käännekohtana Stallonen uralle.
Mihin unohtui Cliffhanger? Renny Harlinin vuonna 1993 ohjaama, 255 miljoonaa dollaria tuottanut menestyselokuva pelasti käytännössä Stallonen uran. Sekä elokuva, että Harlin on rajattu dokumentista ulos, kuin epäsuosioon joutuneet kenraalit Stalinin ajan valokuvista konsanaan.
Todennäköinen syy on se, että Stallonen ja Harlinin välit paloivat pahasti 2001. Yhteinen kilpa-autoelokuva Driven oli tuomittu epäonnistumaan jo lähdössä. Viimeistään Stallonen roolin pienentäminen leikkauspöydällä sai Italialaisen Orin pillastumaan. Renny lähetti anteeksipyyntökirjeen perään, mutta Stallone ei lotkauttanut sille korvaansakaan.
Harlin kertoi oman versionsa tapahtuneesta elämäkerrassaan Ainutlaatuinen elämäni (2021). Stallonen näkökulma on vielä kuulematta.
Suomalaisohjaajan täydellinen ohittaminen Sly-dokumentissa on toki jonkunlainen ’statement’ jo itsessään.
