Menestyksen paineet olivat korkeat, kun vuoden parhaan elokuvan Jussin pokanneelle, ympäri maailmaa levityssopimuksia solmineelle Niko-animaatiolle alettiin tehdä jatkoa. Tekijätiimi ei kuitenkaan mennyt sieltä mistä aita on matalin vaan päätti ottaa mukaan lisähaasteen, kolmiulotteisuuden.
Teksti: Jouni Vikman
Tuottaja-käsikirjoittaja Hannu Tuomainen toivoo, ettei kuulosta setämäiseltä puhuessaan elokuvistaan. Lasten- ja nuorten elokuviin keskittynyt Tuomainen nimittäin toivoo voivansa osoittaa, että vaikka elämässä on kipupisteitä, niistä voi selvitä. Kohderyhmän tarinat kiinnostavat siksikin, että se on suurten muutosten ja kehityksen aikaa. Tuomainen ei koe joutuneensa viimeisten vuosikymmenten aikana muuttumaan yhtä paljon kuin jossain nuoruuden vaiheessa.
Tuomainen haluaa myös antaa jotakin takaisin saatuaan itse lapsena suuria elämyksiä elokuvista, vaikka silloin uusia animaatioitakin näki vain yhden vuodessa, Disneyn jouluksi teattereihin saapuvan piirretyn muodossa. Nykyisessä ylipursuavassa tarjonnassa hän näkee hyvän puolen.
– Jos tekniikka ei olisi kehittynyt ja halventunut, ei Suomessa tehtäisi animaatioita, hän toteaa. – Siinä mielessä asiat ovat demokratisoituneet.
Jo vuonna 2008–2009 tekijöille oli selvää, että tämän tason animaatiot vaativat 3D:n, sillä kilpailussa se tarkoittaa lisää saleja. Oli kyse myös imagoasioista ja tekijöiden halusta ottaa tekniikka haltuun. Niinpä Anima Vitae kehitti oman 3D-työkalun.
Alusta alkaen mietitty kolmiulotteisuus näkyy positiivisesti myös lopputuloksessa, vaikka Tuomaisen mukaan sitä ei käsikirjoitusvaiheessa tarvinnut huomioida.
– Tarina on tarina. Animaatiossa on kiva, että kun neljännen käsikirjoituksen jälkeen alettiin tehdä kuvakäsikirjoitusta pystyi näkemään että tuo kohtaus ei toimi ja tuo on turhan pitkä. Käsikirjoittajien oli mahdollista nähdä elokuva ennen kuin sitä alettiin tehdä.
Suunnitteluvaiheessa Tuomainen, ohjaaja Kari Juusonen ja muut tekijät katsoivat 3D-elokuvia ja kiinnittivät huomiota silmää väsyttäviin ja päänsärkyä aiheuttaviin seikkoihin. Huomioiden perusteella panostettiin ennemmin syvyyden tuntuun kuin pop-up-herkutteluihin ja silmän pumppaamista aiheuttavien leikkausten määrää vähennettiin ottoja pidentämällä.
Elokuvasta nähdään myös 2D-versio.
– 2D:n valtti on kuvan kirkkaus ja raikkaus, 3D:ssä on enemmän tilan ja paikan tuntua, Tuomainen kuvailee versioiden eroja.
Syyskuun alussa tuli kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä, kun Tuomainen ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä versiota Niko 2:sta. Työnjako toisen käsikirjoittajan, Marteinn Thorissonin, kanssa sujui entiseen malliin. Ensimmäisen version jälkeen Thorisson kirjoitti pari seuraavaa, minkä jälkeen projektiin etäisyyttä saanut Tuomainen muokkasi taas niitä edelleen. Yhteinen käsikirjoituspalaveri vietettiin mökillä järven rannalla saunoen ja keskustellen.
Matkan varrella kotkien rooli vahvistui ja valkoisen suden muu perhe katosi samoin kuin viittaukset Nikon mahdollisiin velipuoliin. Tuomainen kuvailee ”runsaudesta tiivistämisen” periaatetta, jolla tarina keskitettiin Nikon ja Jonnin yhteyden kehittymiseen.
– Kun on paljon henkilöitä ja tarinoita, kirjataan lähtökohdat ja ravistetaan ylimääräiset pois.
Tuotantotiimi pysyi samana kuin Niko 1:ssä, mutta liikkeellelähtö oli nyt huomattavasti nopeampaa ensimmäisen elokuvan menestyksestä johtuen. Budjetti nousi Niko 1:n 6,1 miljoonasta eurosta 7,3:een, mikä johtui lähinnä inflaatiosta ja 3D-lisästä. Tuomainen on helppo saada hiiltymään, jos toteaa rahoituskuvioiden olleen nyt varmaan helpompia.
–Ykkösessä oli 21 rahoittajaa, kakkosessa 23. Tuli seurattua harvinaisen paljon talousuutisia, hän kertoo viitaten pankkikriisin investointeja jarruttavaan vaikutukseen.
Niko 2 – lentäjäveljekset tulee ensi-iltaan perjantaina 12. lokakuuta.
Kuvassa vasemmalla Hannu Tuomainen ja Kari Juusonen oikealla. Kuva: Nordisk Film.