”Nousuvesi nostaa kaikkia laivoja” – Marvel-uutuus on monella tavalla poikkeuksellinen

Shang-Chi and the Legend of the Ten Rings on nimiosaa näyttelevän Simu Liun ensimmäinen pääosa elokuvassa. Se on Shang-Chin siskoa esittävän Meng’er Zhangin ensimmäinen elokuva, piste. He ja kokeneemmat näyttelijät kuten Awkwafina ja Tony Leung kertovat, että uusi Marvel-universumin supersankarielokuva on ensimmäinen myös tavalla, joka tekee henkilökohtaisesta yleismaailmallista.

Lapsena Simu Liu oli suuri Marvel-sarjakuvien fani ja ihastui, kun niistä alkoi ilmestyä elokuvia.

– Fanitin niitä ensimmäisestä Spider-Manista alkaen, pidin X-Meneistä ja Fantastic Fourista. Oli kiehtovaa, että tavalliset ihmiset pystyivät ihmetekoihin, ja ne olivat myös uskomattomia spektaakkeleita.

– Kun MCU alkoi Iron-Manilla, Thorilla ja Captain Americalla, olin aivan pähkinöinä ja rakastin etenkin Avengers-elokuvia. Näin Endgamen huhtikuussa 2019 enkä voinut kuvitella, että kolme kuukautta myöhemmin seisoisin Comic-Conissa 8 000 muun fanin edessä, ja minua esitellään yhtenä Vaihe 4:n sankarina!

On stereotypia, että kaikki aasialaistaustaiset näyttelijät ovat harjoitelleen itämaisia taistelulajeja pienestä pitäen. Liu aloitti vasta aikuisiällä, kun elokuvakärpänen puri lopullisesti.

– Opettelin 16-vuotiaana voltin taaksepäin, siinä se. Pidin Jackie Chanin ja Jet Lin elokuvista ja toivoin osaavani sitä mitä hekin. Valitettavasti vanhempani pitivät taistelulajeja liian vaarallisina, ja kuuliaisesti opiskelin pianonsoittoa ja matematiikkaa. Mutta en lakannut unelmoimasta.

Liun mukaan parin viime vuotensa kutsuminen tuhkimotarinaksi on vähättelyä.

– Toisella puolella maailmaa syntynyt lapsi, jonka vanhemmat eivät kuvitelleetkaan päästävänsä poikaansa show-alalle, on nyt supersankari. Olin 2010-luvun alussa työtön. Hetken mielijohteesta hain avustajaksi elokuvaan. Se oli kokonaan uuden elämän alku. En voi antaa muuta neuvoa kuin että on määriteltävä mitä tavoittelee ja sitten annettava itselleen lupa tavoitella sitä. Kukaan muu ei sitä voi antaa. Suurimman osan elämästäni minäkään en uskonut, että minulle löytyisi paikkaa alalta.

– Mutta kun ensimmäisen kerran astuin kuvauspaikalle, tiesin ettei mikään muu enää tekisi minua tyytyväiseksi. Päätin sinnittelin päivän kerrallaan ja katsoa mitä tapahtuu. Kuullostaa kornilta, mutta on uskottava itseensä, vaikka kukaan muu ei tekisi niin.

Tehotreenit

On ymmärrettävää, että näyttelijää hermostutti vetovastuu isossa projektissa.

– Onko minusta taistelijaksi saati kung fu -mestariksi? Onko minusta Marvelin supersankarin saappaisiin? Liu tunnustaa epäilleensä.

Hän oli iloinen, kun ohjaaja Destin Daniel Cretton kertoi heti roolin varmistuttua, ettei hän ollut saanut sitä volttitaitojensa tai kung fu -tietämyksensä vuoksi.

– Minusta se oli hyvä tietää, sillä kun mietin aasialaisia valkokangaslegendoja, he ovat kaikki olleet uskomattomia taistelulajimestareita. Olen ajatellut, että eikö meidän pitäisi pystyä tarjoamaan muutakin? Tulla arvostetuiksi muunakin? Haluan vain saada esittää erilaisia hahmoja ja kertoa mielenkiintoisia tarinoita.

Xialing (Meng’er Zhang), Shang-Chi (Simu Liu) ja Katy (Awkwafina).

– Totta kai Shang-Chi on taistelija ja ehdottomasti otin sen vakavasti. Mutta mikä luo yhteyden yleisöön, on kaikki se mitä hän käy läpi. Treenasin lähes viisi kuukautta ennen kuvauksia, mutta oli hyvä tietää, etten ollut siellä taistelutaitojeni vuoksi, vaan jonkin sellaisen vuoksi, mitä olin saanut hahmosta irti.

– Destinillä oli rauhoittava ja jalat maassa pitävä vaikutus. Jos olisimme tehneet elokuvan vain supersankaroinnista, olisimme menettäneet hahmosta hienoja vivahteita. Näyttelijänä kiinnostaa työstää sitä mikä saa Shang-Chin tikittämään, millä tavoin hän on rikki. Siihen keskittyminen sai perinteisen ”Marvel-puolen” tuntumaan vähemmän pelottavalta.

Liu halusi silti tehdä mahdollisimman paljon stuntteja itse, koska Shang-Chin asuun ei kuulu naamaria.

– Aloimme heti keskustella harjoittelurutiineista niin kropan muokkauksen kuin taistelulajien opettelun näkökulmasta. Kävimme läpi kaikkea mahdollista kiinalaisesta kung fusta ja taijista wushu- ja hong chen -elementteihin, Kaakkois-Aasian thainyrkkeilyyn, silatiin, krav magaan ja jujutsuun. Harjoittelimme nyrkkeilyä ja katutappelua, jopa lajeja, joita elokuvassa ei käytettäisi. Shang-Chi ei ole vain kung fu -mestari, hän on kaikilla mahdollisilla tavoilla tappamaan koulutettu ihmisase. Jos löysimme juttuja, jotka näyttivät hyvältä ja sopivat hahmolle, niitä sisällytettiin tarinaan.

– Olen aina pitänyt itseäni fyysisenä tyyppinä, olin monissa koulun urheilujoukkueissa. Roolin saatuani olin omasta mielestäni valmis aika paljoon. Ensimmäisenä treenipäivänä sain köniini niin monella tavalla. Minulla oli silti vastuu hahmon herättämisestä eloon, ja se tarkoittaa enemmän kuin vain kasvojen ja äänen sille antamista, se sisältää tiettyä fyysisyyttä. Oli kyseessä elokuva pianonsoitosta tai koripallosta tai mistä tahansa, näyttelijän on imettävä itseensä mahdollisimman paljon siitä maailmasta ennen kuin kamerat alkavat pyöriä.

Koomikosta toimintatähdeksi

Awkwafina esittämä Katy on hyvä mutta vähän harkitsematon ystävä, jonka Shang-Chi on tavannut muuttaessaan Yhdysvaltoihin ja San Franciscoon.

– Katy tuntee itsensä lähes hänen suojelijakseen, mikä tietysti on ironista, ja Katyn perhe on tavallaan adoptoinut hänet. Katy tekee huonoja valintoja, kuten me kaikki, hän on impulsiivinen ja röyhkeä mutta myös lojaali, Awkwafina kuvailee.

– Katy puhuu vähän kiinaa, mutta se on identiteetti, johon hänellä on ristiriitainen suhde. Kuka tahansa maahanmuuttajataustainen voi samastua siihen kahtiajakoisuuteen ja tuskailuun. Katy ei syleile perimäänsä, mutta samalla häntä häiritsee, että hän on muukalainen siinä kulttuurissa. Shang-Chi käy läpi samaa, mutta hänkään ei voi paeta sitä.

– Itsekin kasvoin tuntien, että vaikka tunnen itseni amerikkalaiseksi, olen aina aasianamerikkalainen ja perheeni kulttuuri määrittelee identiteettiäni. Tuskailin sen kanssa, mutta nyt tunnen olevani sinut asian kanssa.

Koska Katy ei juuri osallistu fyysisiin tappeluihin, Awkwafina ei joutunut taistelulajirääkkiin. Sen sijaan hän joutui opiskelemaan hienostuneempaa taitoa.

– Ah, jousiammuntaharjoitteluni. Olen siis nyt nii-iin hyvä jousiampuja, hän pyörittelee silmiään. 

– Se on hieno laji, elokuvassa se on enemmän keino Katylle keskittää ajatuksiaan ja löytää oma maalinsa, monessa mielessä. Ainakin se oli sitä minulle. Se pakottaa hidastamaan ja hiljentymään, ja huomasin pitäväni siitä.

Toiminnan saralla Awkwafinalla on oma suosikkinsa: näyttävä bussikohtaus, jossa Katy ja katsojat vihdoinkin näkevät, mihin Shang-Chi pystyy.

– Bussin ajaminen oli niin hauskaa, se oli kuin The Fast and the Furious: Tokyo Drift, talla pohjaan ja kumi luistamaan käännöksissä. Kohtaukseni kuvattiin Sydneyn kilparadalla, ja olin aivan innoissani, Awkwafina hihkuu.

Reipas sisko

Siinä missä Liu joutui jarruttelemaan näyttelemisunelmiaan, hänen hahmonsa siskoa esittävällä Meng’er Zhangilla ura oli verissä.

– Äitini on näyttelijä ja isäni rakensi lavasteita. Suorastaan synnyin teatteriin, se oli leikkikenttäni. Kolme- tai neljävuotiaana kuulemma keskeytin harjoitukset kävelemällä lavalle sanomaan ohjaajalle: tuo puhelin ei ole oikea eikä tuossa kulhossa ole ruokaa. Sain paljon herkkuja, kunhan pysyisin aloillani, hän kertoo.

Meng’er Zhang.

– Isompana minua kiehtoi, kuinka tuntemani ihmiset muuttuivat lavalla aivan eri hahmoiksi. Heidän työetiikkaansa sai kunnioittamaan ammattia. Vanhempani eivät halunneet minun valitsevan sitä, he tiesivät kuinka rankkaa se voi olla. Mutta kun he ymmärsivät miten tosissani olin, he tukivat minua kaikin tavoin.

Zhangin päätyminen Shang-Chihin on legendojen ainesta sekin.

– Näin alan ryhmä-chatissa ilmoituksen, jossa etsittiin sekä mandariinikiinaa että englantia osaavaa nuorta naista. Ajattelin: ”Se voisin olla minä”, ja lähetin nauhoituksen. Minut pyydettiin koekuvaukseen. Vasta kun minua testattiin yhdessä Simun kanssa, tajusin olevani Shang-Chin koekuvauksissa. Siinä vaiheessa hermot iskivät täysillä, sillä kyseessä oli ensimmäinen yritykseni elokuvaan! Aivoni laukkasivat väliä ”Tämä on hallinnassa!” ja ”En ole tarpeeksi hyvä!” Mutta tässä sitä ollaan. Joskus vain kannattaa uskoa itseensä.

Roolista hän sai tietää viisi pitkää päivää myöhemmin.

– Sain lakimieheltäni piiiitkän viestin, en edes lukenut sitä kokonaan. Skrollasin vain sitä eteenpäin ja lopussa luki: ”Tervetuloa Marvel-universumiin!” En lakannut hymyilemästä  ikuisuuksiin.

Sen jälkeen ei ollut aikaa hermoilla, sillä myös Zhang joutui treenausmyllyyn.

– Kuinka innoissani olinkaan ensimmäisenä päivänä, sillä sain personal trainerin ja stunttiopettajan ja meillä oli lääkintäryhmä toimintavalmiudessa! Meille oli tehty ruokavaliot ja saimme siitä vielä rahaa. Parasta ikinä! Viikon kuluttua minulla ei ollut enää energiaa edes keskusteluihin, himoitsin vain roskaruokaa.

– Minulla ei ollut kokemusta martial arts -lajeista, mutta kun aloin opetella niitä, ymmärsin miksi nimessä on sana art, taide. Ne auttoivat hahmottamaan ympäristöä. Taiji opetti hyviä tapoja tyhjentää mieleni ja hengittää. Sheng biao, köysiterä, oli kaikkein vaikeinta. Yritin niin kovasti osua maaliin ja onnistuin aina lyömään painolla päähäni. Kun en yrittänyt kontrolloida sitä vaan aistia aseen liikkeet köyden kautta, löysin yhteyden lajiin.

Legendojen seurassa

Siinä missä Simu Liu ja Meng’er Zhang ovat uusia nimiä ja Awkwafina on nuori mutta läpimurron jo tehnyt viihdyttäjä, mukana oli myös todellisia veteraaneja.

– Kun kuvausten aikaan soitin vanhemmilleni, he eivät aloittaneet keskustelua kysymällä miten minulla menee tai olinko nukkunut hyvin, olinko pysynyt terveenä. He aloittivat kysymällä, olinko sinä päivänä työskennellyt Tony Leungin tai Michelle Yeohin kanssa, Liu nauraa.

– Tony ja Michelle ovat niin legendaarisia hahmoja kuin aasialaisessa elokuvassa vain voi olla. Heillä on pitkä, monipuolinen ura, ja on mullistavaa, että tämä oli Tonyn ensimmäinen oikea Hollywood-elokuva. En voi tarpeeksi korostaa, miten suuri etuoikeus se oli. Molemmat olivat niin hauskoja ja vaatimattomia ja anteliaita, heidän kanssaan hengaillessaan ei olisi uskonut, että he ovat supertähtiä.

Vuonna 1978 ensimmäisen elokuvaroolinsa tehnyt Leung vahvistaa, että tämä oli hänen ensimmäinen Hollywood-projektinsa.

– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun työskentelin amerikkalaisen työryhmän kanssa, ja pidin työilmapiiristä. Kaikki olivat ammattilaisia mutta todella mukavia.

Tony Leung.

– Yleensä Hongkongissa kohtausta harjoitellaan vasta kuvauspaikalla, koska varsinkin miespuoliset näyttelijät ovat usein jo opiskelleet taistelulajeja. Tätä varten meillä kuitenkin oli etukäteisharjoituksia. Vei kaksi viikkoa opetella kaikki taistelujaksot. Se auttoi ja säästi aikaa, kun aloimme kuvata. Elokuvan taistelulajini on Tiger Claw Kung Fu. Se symboloi hahmoni mielentilaa, Wenwun aggressiivisuutta ja vihaa verrattuna mystisen kylän rauhaa ja harmoniaa edustavaan taijihin.

Awkwafina tunnustaa, että oli pudota tuolilta, kun kuuli Leungin mukaan tulosta. Vielä enemmän innoissaan hän oli toisesta kiinalaistähdestä.

– Michelle Yeoh on legenda. Työskentelin hänen kanssaan Crazy Rich Asiansissa ja olin jo silloin täysi fanityttö. Mitä tulee aasianamerikkalaiseen representaatioon, aasialaiseen representaatioon ja ennen kaikkea naispuoliseen aasialaiseen representaatioon, Michelle on aina esittänyt vahvoja naisia. Kun kasvaa katsellen hänenlaistaan, se vaikuttaa siihen, kuka ja millainen ihminen haluaa olla, ja miten näkee itsensä ja paikkansa maailmassa, varsinkin kun hänenlaisensa ovat harvassa.

Peili valkokankaalla

Awkwafinan mainitsema representaatio on asia, joka hänestä tekee Shang-Chista erityisen.

– Tämä on MCU:n ensimmäinen aasialaisen supersankarin elokuva. Parin viime vuoden aikana aasialaisten ja aasianamerikkalaisten näkyvyydessä on ollut melkoinen aalto. Se ei olisi ollut mahdollista ilman sellaisia elokuvia kuin Black Panther. Sanonnan mukaan nousuvesi nostaa kaikkia laivoja. Sillä on merkitystä skidille, joka ei juurikaan ole nähnyt valkokankaalla aasialaisia tai muita vähemmistöjä. Supersankareissa näkee itsensä, joten tällaisilla elokuvat ovat tärkeitä. Ne avaavat lasten silmiä mahdollisuuksille. Shang-Chi rakentuu edellä tulleille ja toivottavasti avaa ovia uusille tapauksille.

Myös Liu on seurannut aiheesta käytävää keskustelua rohkaistuneena.

– Kun Crazy Rich Asians ilmestyi vuonna 2018, sillä oli valtava merkitys aasialaisille kaikkialla maailmassa. Monet meistä lännessä kasvaneista maahanmuuttajien lapsista eivät koskaan olleet nähneet itseään valkokankaalla merkityksellisessä roolissa. Tarjolla oli lähinnä karikatyyrejä ja stereotyyppejä, tavallaan tukahduttamista. Ensimmäisenä aasialaisena MCU-sankarina Shang-Chi on tärkeä osa keskustelua ja normalisoi aasialaisten kasvojen näkymistä. On tärkeä ymmärtää, että aasianamerikkalaisuus on erillinen identiteetti, joka kuuluu sekä länteen että itään mutta samalla ei kumpaankaan. Sitä ainutlaatuisuutta kuvattiin hyvin Jäähyväiset-elokuvassa.

– Kun vihdoin pääsin lukemaan käsikirjoituksen, itkin monta kertaa. Itkin Shang-Chin ja hänen perheensä suhteita. Itkin, koska vihdoinkin aasialainen supersankari pääsee vauhtiin ja pelastamaan maailmaa. Se oli merkittävä hetki minulle fanina, näyttelijänä ja aasialaisena ihmisenä.

– Tony Leung on edelleen niin Tony Leung kuin ikinä vain on ollut, karismaattinen, voimakas ja komea. Mutta meidän pitää olla innoissamme koko kööristä. Eräänä päivänä kävelin tuotanto-osaston läpi, ja päivän kutsulistalla on kokonainen meri aasialaisia kasvoja numerosta yksi numeroon 40.

Toimittanut Jouni Vikman
Haastattelut ja kuvat: Marvel Studios

Aiheeseen liittyvä video