Hollywoodin kaltaiset tapaukset tuovat esiin, miten ongelmallista on arvostella kokonainen kausi kerralla. Lähinnä sen takia, että vaikka Ryan Murphyn uusi minisarja on täynnä ihastuttavaa retrohenkisyyttä ja glamouria, se on myös tuskallisen epätasainen.
Murphy lainaa Tarantinon tapaa muunnella historiallisia faktoja (ja myös Broadwaylle sijoittuvaa Smash-sarjaa), ja Hollywood alkaa nautittavasti. Sitten se muuttuu omakehuiseksi ja itseriittoiseksi sotkuksi, jonka käsikirjoittajina voisi olla Twitterin moralisteja.
Sarja sijoittuu Hollywoodin kulta-ajalle ja kuvaa uraansa aloittelevia näyttelijöitä (muun muassa Laura Harrier ja David Corenswet), jotka havittelevat menestystä. Se ei ole helppoa, kun tiellä on esteitä, kuten rotu, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen, eikä toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa välitetä moniarvoisuudesta.
Paitsi että tällä kertaa välitetäänkin.
Ja sen sijaan, että Murphy keskittyisi Hollywood-skandaaleihin, hän päättääkin korjata kaikki aikakauden vääryydet.
Se on sääli, sillä sarja on koskettavimmillaan, kun siinä kuvataan tosielämän traagisia näyttelijöitä, kuten Anna May Wongia, ensimmäistä kiinalais-amerikkalaista elokuvatähteä, tai Rock Hudsonia, hurmuria, joka joutui pysyttelemään kaapissa.
Vuoden 1937 Hyvä maa kertoi kiinalaisista maanviljelijöistä valkoisten näyttelijöiden esittämänä. Peg Entwistle teki itsemurhan hyppäämällä Hollywood-kyltin huipulta. Nuo tapaukset ovat kiinnostavampia kuin yksikään Murphyn ”korjaus”.
Miksi silotella tuota aikakautta? Miksi pitää täyttää se kauniilla mutta ontoilla hahmoilla, jotka antavat ”viestejä”. Lukuun ottamatta Jim Parsonsia, jonka tanssinumero on ilmiselvää gif-materiaalia.
Oikeastaan pitäisi syyttää Ricky Gervaisin puhetta Golden Globe -gaalassa.
”Te ette ole siinä asemassa, että voisitte luennoida julkisesti mistään asiasta”, hän julisti Hollywoodin kermalle. ”Suurin osa teistä on istunut koulun pulpetissa vähemmän aikaa kuin Greta Thunberg! Joten jos voitatte, ottakaa pikku pystinne vastaan, kiittäkää agenttianne ja Jumalaa, ja painukaa [piip]”.
Tai tehkää kiiltokuvamainen Netflix-sarja ja työntäkää kaikki epäkohdat sinne! Sekin on näköjään yksi mahdollisuus.
Tähdet ★★
(Kolme ensimmäistä jaksoa ★★★)
Marta Bałaga