Vuonna 1995 valmistunut Kurkunleikkaajien saari muistetaan edelleen yhtenä kaikkien aikojen suurimmista flopeista. Renny Harlinin ja Geena Davisin yhteisen elokuvan piti olla viihdyttävä merirosvoseikkailu, joka tuo Hollywoodin kulta-ajan lajityypin takaisin.
Kurkunleikkaajien saari ei kuitenkaan tehnyt sitä, minkä Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan ensimmäinen osa Mustan helmen kirous teki kahdeksan vuotta myöhemmin. Menestyksekkäästi Hollywood-uransa aloittanut Renny Harlin joutui useamman hittielokuvan jälkeen tunnustamaan, että hänellä ei olekaan Midaksen kosketusta.
Kurkunleikkaajien saarella on ollut vähän ymmärtäjiä, vaikka yksi heistä onkin itse Quentin Tarantino. Ei sille edelleenkään voi mitään, että Kurkunleikkaajien saari on epäonnistunut elokuva. Se näyttää monin paikoin kömpelöltä merirosvoelokuvan parodialta, jonka Mel Brooks olisi voinut ohjata Avaruusboltsien vanavedessä.
Erona on vain se, että Kurkunleikkaajien saari ei ole parodia. Ja jos siinä jokunen hauskaksi tarkoitettu kohtaus onkin, niin ne eivät juuri naurata. Saman aikakauden Harlin-elokuvat Die Hard 2, Cliffhanger tai Long Kiss Goodnight rullaavat mukavasti vielä tänäkin päivänä, mutta Kurkunleikkaajien saaren kohdalla todettava, että elokuva ei toiminut vuonna 1995, eikä reilut 25 vuotta paranna asiaa.
Se on harmillista, sillä elokuvassa on periaatteessa kaikki, mitä kunnon merirosvoseikkailussa pitääkin olla: salaperäinen aarrekartta, komeita laivoja, miekkailua ja meritaisteluita. Toimivaa kokonaisuutta aineksista ei kuitenkaan synny. Vanhanaikaiset alkutekstit ja John Debneyn upea musiikki antavat lupauksen vanhan hyvän ajan seikkailuelokuvasta, mutta sellaista katsoja ei saa.
On kuitenkin yksi asia, jossa Kurkunleikkaajien saari oli aikaansa edellä. Renny ja Geena nostivat naisen ison toimintaelokuvan sankariksi ja keskushahmoksi. Sarjakuvafilmatisointien myötä se ei ole enää mikään uusi juttu, kun Black Widow, Wonder Woman ja monet muut ovat nousseet samaan asemaan kuin seikkailevat supersankarimiehet, mutta 1990-luvun puolivälissä se oli vielä hyvin harvinaista.
Ehkä paras tapa katsoa Kurkunleikkaajien saari on pistää kommenttiraita pyörimään. Harlinilla on nimittäin paljon kiinnostavaa sanottavaa, ja hän kertoo elokuvan epäonnistumisesta ja monista siihen liittyvistä asioista avoimesti.
Kommenttiraita on äänitetty ilmeisesti 2000-luvun alkuvuosina ennen blu-ray-aikaa mutta silti useita vuosia elokuvan ilmestymisen jälkeen, joten perspektiiviä oli jo ehtinyt syntyä.
Kommenttiraita onkin ekstrojen parasta antia. Mukana on myös Harlinin ja näyttelijöiden haastatteluja sekä kulissientakaista materiaalia. Tekstittämättömiä koosteita on vajaan tunnin verran. Ne ovat tosin kaikki peräisin elokuvan ilmestymisen ajoilta, eikä niitä ole mitenkään päivitetty.
Lisämateriaali on rosoista ja viimeistelemätöntä, aivan kuin se olisi kaivettu esiin käyttämättömistä jämänauhoista. Silti esimerkiksi Matthew Modinen haastattelu on viihdyttävää katsottavaa. Uutta lisämateriaalia olisi jäänyt kaipaamaan. Itse elokuvan kuvan ja äänen laatu on onneksi hyvä.
Elokuva ★★
Ekstrat ★★★
