Episodin toimitus katsoi ennakkoon uuden Teräsmies-elokuvan Man of Steel. Vastaanotto oli ristiriitainen. Tarina ei kerännyt kehuja, mutta roolivalintoja pidettiin onnistuneina.
Päätoimittaja Jouni Vikman oli hyvin pettynyt.
– Tällaiset antavat sarjakuvaleffoille huonon maineen. Teknologiakeskeistä toimintaa, jota säestää järjetön ”tiede”. Supervoimaisia olentoja, jotka keskittyvät loputtomiin (sanan kaikissa merkityksissä) nyrkkitappeluihin ja unettavuuteen asti pitkitettyä tuhoa tuhon vuoksi, kunnes katsoja on mukiloitu turraksi. Wau-reaktion sijaan koko ajan putoaa ulos elokuvasta miettimään, että ”mitä helv…”, Jouni kommentoi.
Paavo Ihalainen oli hieman positiivisempi, mutta ei paljoa.
– Teräsmies rymistelee kovasti, mutta hahmojen tunnepuoli on täysin hakusessa. Roolitus on onnistunut, mutta hahmot jankkaavat samoja asioita koko ajan. Menestystä elokuvalle haetaan lainailemalla aineksia monista viime aikojen suosituimmista elokuvista.
Päivi Laajalahden mielestä leffa oli liian pitkä:
– Kun suurin piirtein kymmenennen kerran alettiin romuttaa taloja ja räjäytellä asioita, tuli väkisinkin huokaus, että eikö tämä koskaan lopu? Henry Cavill on Teriksenä toki kaunis katsella, mutta eihän se yksinään riitä.
Hannu Liekso piti alkua vakuuttavana ja näyttelijävalintoja onnistuneina. Mutta sitten:
– Kun päästiin ns. rymistelyvaiheseen, tarina lässähti pahasti. Noita metropolin murskaamisia on nähty, eikä mitään uutta oltu keksitty.
Jani Svensk kiinnitti huomiota paitsi toimintakohtauksiin myös musiikkiin.
– Kaksi tuntia Hans Zimmerin torvisoittokuntaa puuduttaa nopeasti. Eikä pilvenpiirtäjiä voi tuhota kuin vain niin monella eri tavalla.
Man of Steel tulee teattereihin 26. kesäkuuta.