Ikuisesti uudelleensyntyvät Uskovat ja Nihilistit ottavat yhteen metsästäessään ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaa Munaa. Kaiken keskellä ovat muistinsa menettänyt skitsofreenikko Evan (Mark Wahlberg) ja paha poika Bathurst (Chiwetel Ejiofor). Ohjaaja Antoine Fuqua varastaa Infinite-elokuvaansa ideat Matrixista, Highlanderista ja Inceptionista mutta hukkaa kaiken potentiaalin tökeröön ja laiskaan tuotantoon.
Evan kärsii hallusinaatioista ja omituisista muistoista. Ne ovat kuitenkin avain hänen menneisiin elämiinsä, ja täten ne ovat myös juoniaihio Infiniten tapahtumille: siinä sitten sitä munaa metsästetään monissa eri maissa ja välillä vähän mätkitään turpaan ADHD-leikkauksen aiheuttaessa matkapahoinvointia. Noh, ainakin leffan autot ovat komeita.
Jos Paramount Plus -suoratoistopalvelun ison budjetin lippulaivaleffaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se sana ”hölmö”. Ehkä myös ”halpamainen”, ”tylsä” ja ”typerä” tulevat mieleen, kun tätä scifi- ja seikkailuelokuvan sekasikiötä hämmästelee kotisohvalta. Infiniten tarina on lainattu huomattavasti paremmista teoksista, vaikka sen pohjalla onkin Eric Makranzin The Reincarnationist Papers -niminen kirja.
Dialogi on selittelevää ja katsojan älykkyyden aliarvioivaa lukiolaistason mukafilosofista sössötystä scifi-jargoneineen ja ylevine päämäärineen. Ei ole mikään ihme, että elokuva on dumpattu uutuuttaan natisevaan suoratoistopalveluun. Lippukassoilla olisi odottanut kunnon verilöyly.
Wahlberg on suorastaan surkea pääosassa. Toisaalta käsikirjoitukselle pitää antaa oma kunniansa tästä typeryydestä. Evan nimittäin muuttaa mielipiteitänsä yhtä nopeasti kuin mystis-seksillinen Nora (Sophie Cookson) mutristaa huuliaan erilaisiin ankka-asentoihin. Ensin Evan ei ole uskoa korviaan hölmöistä uudelleensyntymissäksätyksistä, mutta muutaman sänkypuhekäheästi kuiskatun sivulauseen ja seksi-ilmeen jälkeen Evan uskoo aivan mitä vain. Seksi, tuo vanhin mielen manipuloija.
Taistelukohtaukset ovat telkkarisarjatasoa. Leikkaus pätkii ja sätkii, ukkelit odottelevat hyökkäysvuorojaan, seassa on myös sekavia sarjoja klaffivirheitä ja aikahyppyjä. Näinhän ne hyvät koreografiat toimintarainoihin rakennetaan, eikö vain?
Ei tämä oikein jaksanut viihdyttää edes kalkkunatasolla. Yhtä typerää scifi-toimintaa kuin Matrix 2 ja 3 – toisaalta Matrixit ovat komean näköisiä, ainakin paikoitellen. Näyttelijät ovat Ejioforia lukuun ottamatta surkeita, Fuquaa ei ole ilmeisesti edes kiinnostanut ohjata elokuvaa. Todella turhanpäiväinen tekele aivan jokaisella mittarilla mitattuna.
Tähdet ★
Niko Ikonen
