Roy Anderssonin World of Glory on yksi Episodi 8/2010:n yhteydessä julkaistavan Nordic Short Films -kokoelman lyhytelokuvista. Göteborgin elokuvajulilla 1991 ensiesityksensä saanut elokuva on ohjaajan uran parhaimmistoa.
Kuinka World of Glory sai alkunsa ja millaisissa olosuhteissa se tehtiin?
Ruotsin elokuvainstituutti aloitti Göteborgin kansainvälisten elokuvajuhlien kanssa yhteistyössä elokuvaprojektin nimeltä 90 minuter 90-tal vuonna 1990. Ajatus oli saada kymmen ruotsalaista ohjaajaa tekemään lyhytelokuvia, jotka kestävät enintään kymmenen minuuttia ja jotka tehtäisiin kymmenen vuoden sisällä. Elokuvien pitäisi ilmaista jotain ajalta, jolloin ne tehtiin.
Minua pyydettin aloittamaan projekti, ja suostuin. Lopputulos oli World of Glory, joka esitettiin ensimmäistä kertaa Göteborgin elokuvajuhlilla 1991.
Mitkä olivat tavoitteesi?
Synnyin toisen maailmansodan aika vuonna 1943. Halusin kuvata oman aikani mielentilaa, jossa väärinkäytökset piilotettiin. Kukaan kukaan ei huomioinut tätä, mikä sai ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi, koska sovintaan ei koskaan päästy. Koetin siepata totuuden, että elämämme eksistentiaalisen ja kollektiivisen syyllisyyden kanssa, mikä tekee meistä rumia ja säälittäviä, ihmisiä ilman arvokkuutta.
Mikä oli isoin haaste – taiteellisesti ja teknisesti?
Suurin haaste on aina löytää elokuvalle oikea tunnelma, löytää yksinkertainen kuvakieli. Luodakseen yksinkertaisuuden ja tehdäkseen sen kiehtovaksi pitää kohtaukset kuvata valtavalla tarkkuudella. Yksinkertaisuus toimii jos sen on täsmällistä. Se ei liity vain visuaaliseen laatuun vaan myös kohtausten rytmiin ja dialogiin. Suurin osa kohtauksista kuvataan studiossa, joka ei luo tätä täsmällisyyttä vaan on myös teknisesti monimutkaista ja vaativaa.
Miten suhtaudut lopputulokseen jälkikäteen?
Pidän World of Glorya koko urani parhaana työnä. Tätä voi kutsua rehentelyksi, mutta itse pidän elokuvaa täydellisenä.
Mikä oli tärkein asia, jonka opit tähän elokuvaan liittyen?
Ettei pidä antaa periksi oman vision viemisestä loppuun. Meillä oli monia vaikeuksia prosessin aikana mutta pysyimme sinnikkäinä.
Millainen merkitys elokuvalla on ollut urallesi?
Ruotsissa elokuva ei saanut melkein ollenkaan huomiota. Mutta asenne sitä kohtaan muuttui, kun elokuva esitettiin Nordisk Panorama festivaalilla vuotta myöhemmin ja se voitti Gand Prixin. Samana vuonna elokuva palkittiin kahdesti myös Clermont-Ferrandissa.
Oletko sitä mieltä, että Pohjoismaista tulevissa elokuvissa on tietty tunnelma tai sävy?
Olen varuillani pohtiessani kansallisia piirteitä tietyllä tavalla, mutta ehkä Pohjoismaat jakavat joitain ajattelutapoja. Siinä tapauksessa sillä on todennaköisimmin jotain tekemistä ilmaston ja vuodenaikojen vaihtumisen kanssa.
Pidätkö itseäsi pohjoismaisena ohjaajana – taiteellisesti – ja tunnetko yhteyden tiettyyn pohjoismaiseen tarinankerronnan perinteeseen tai aiempiin suuriin pohjoismaisiin taiteilijoihin?
En oikeastaan. Pidän itseäni eniten yleismaailmallisena ohjaajana. Roolimallini ja inspiraationlähteeni tulevat ympäri maailmaa. Pohjoismaisista taiteilijoista Wilhelm Hammershöj Tanskasta, Edvard Munch Norjasta, Hugo Simberg Suomesta ja Carl-Frederik Hill Ruotsista.
Mikä nykyaikainen pohjoismainen elokuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
Suomalainen ohjaaja Aki Kaurismäki on tehnyt useita mielenkiintoisia ja omapäisiä elokuvia. Nyt meillä on myös ruotsalainen ohjaaja nimeltä Ruben Östlund.
Mikä on parasta ja huonointa pohjoismaisessa yhteistyössä?
Tähän menessä minulla on ollut vain hyviä kokemuksia pohjoismaisesta yhteistyöstä ainakin omien tuotantojeni kohdalla. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Pohjoismaiset tv-kanavat eivät ole aina niin kannustavia.
Toimittanut Arla Lehtinen