Lehdistön vastaanotto oli hyvä, lehdistönäytöksessä yleisö nauroi pitkin elokuvaa. Pressikonferenssissa osa pyysi jopa epäammattimaisesti nimmareita Akilta tämän poistuessa. Fanitus oli lujaa.
Lehdistökysymykset pyörivät paljon elokuvan yhteiskunnallisen viestin ympärillä: miksi pakolaisteema, onko Euroopan islamisaatio uhka ja haluaako Aki muuttaa yleisön näkemystä. ”Olen hyvin vaatimaton ihminen, joten en halua muuttaa yleisöä. Haluan muuttaa maailman”, vastasi ohjaaja ja vetäisi sauhut sähkötupakastaan. ”Muutan ensin Euroopan, sitten me alamme töihin Aasian kanssa.”
Kaurismäki kertoi saaneensa aiheensa etenkin suomalaismiesten suhtautumisesta 30 000 Lähi-Idän pakolaisen saapumiseen Suomeen. ”En halunnut katsella sellaista suhtautumista maanmiehiltäni”, toteaa Kaurismäki. ”Jean Renoir teki Suuren illuusion estääkseen toisen maailmansodan. Hän sanoi, ettei se sitä estänyt, joten sen täytyi olla huono elokuva.”
Kaurismäki sanoi kunnioittavansa Angela Merkeliä, joka näyttää ainakin tajuavan kriisin, kun kaikki muut poliitikot vain pelaavat pelejä. Elokuvan nimi tulee antiikin kreikkalaisesta runosta. Loppujen lopuksi on kyse humaaneista arvoista, niistä jotka tekevät meistä ihmisiä.
Kysymykseen näyttelijöiden ja ohjaajan suhteesta Kaurismäki totesi omaavansa yksinkertaiset säännöt: ”Haluan näyttelijöitä, jotka eivät liikuskele ympäriinsä, eivät heiluta käsiään kuin tuulimylly, eivätkä vääntele kasvojaan. Ja tietysti heidän täytyy olla hyviä näyttelijöitä. Kamera on näyttelijän vihollinen, mutta jos näyttelet hyvin, se on ystävä.”
Kaurismäki muisteli Juhan näytöstä Berlinalen Kino Arsenalissa vuonna 1999. Sakari Kuosmanen näytteli siinä, ja he saapuivat yhdessä teatterille. Näyttelijä-ohjaaja-kysymyksen Kuosmanen kuittasi nousemalla ylös ja laulamalla Toivo Kärjen tangon Siks oon mä suruinen. Kaurismäki yhtyi duettoon ja kaksikko sai raikuvat aplodit.
Sherwan Hajilta kysyttiin näyttelemisestä erilaisessa kulttuurissa. Hän sanoi näyttelijän olevan kotonaan missä ympäristössä vain ja etenkin näytellessään Kaurismäen kanssa, joka antaa tilaa näyttelijöille. ”Minulla oli jo ennestään suomalaisia ystäviä. Nyt heitä on vielä enemmän.”
Teksti ja kuva: Eija Niskanen, Berliini
