Kuten uutisoimme aikaisemmin, Antti J. Jokisen neljän tähden kansalliseeposelokuva Kalevala: Kullervon tarina on saanut tänään 19. heinäkuuta suoratoistoensi-iltansa HBO Max -palvelussa.
Elokuvassa katsojat pääsevät, kuten teoksen nimikin lupaa, vihaisten tunteiden kanssa painivan Kullervon (Elias Salonen) mukaan tämän hakiessa kostoa menneisyytensä vääryyksiin. Nuorukaisen kostoretkikartta viitoittaa tietä kohti Untamolaa ja hänen kasvatti-isäänsä Untamoa, jonka roolissa nähdään pitkän linjan kotimainen näyttelijäkonkari Eero Aho.
Episodi pääsi tapaamaan Ahon kasvotusten tunnelmallisessa Gilda-elokuvateatterissa Helsingin keskustassa viime vuoden lopussa, ennen Kalevalan tammikuista ensi-iltaa.
Aho kertoo tutustuneensa Elias Lönnrotin kokoamaan eepokseen jo kouluaikoinaan – kuten varmasti valtaosa kaikista suomalaisista – sekä kotoaan löytyneen kuvitetun version kautta. Vahvin muistijälki hänelle on kuitenkin jäänyt vuonna 1982 julkaistusta, Vesa-Matti Loirin tähdittämästä ja runokirjailija Paavo Haavikon käsikirjoittamasta elokuva-adaptaatiosta nimeltään Rauta-aika. Itse Kullervon hän yhdistää vahvasti myös Akseli Gallén-Kallelan taiteeseen.
Rooli Untamona avautui Aholle ilman sen kummempia koekuvauksia. Hän ja Kullervon tarinan ohjaaja Jokinen ovat työskennelleet aiemminkin yhdessä, joten ohjaajan oli helppo pyytää tuttua ja luotettavaa esiintyjää mukaan seuraavaankin projektiinsa.
Tämänkertainen kokemus, jota Aho kuvailee ”hienoksi” ja ”mahtavaksi” tilaisuudeksi, oli kuitenkin huomattavan erilainen edellisiin työsarkoihin verrattuna. Siinä missä Pahan kukat (2016) toteutettiin hyvin pienellä budjetilla sekä työryhmällä ja Helenessä (2020) Aholla on vain pieni rooli, Kullervon tarina on kunnollinen ”megaluokan leffa”.
Tarinan valtaisa merkitys suomalaiselle kulttuurille, historialle ja elokuva-alalle yleensä ei kuitenkaan saanut Ahoa jännittämään roolin vastaanottoa tai siitä suoriutumista.
”Se on kuitenkin aika pienistä yksityiskohdista mistä rakennat [suoritustasi], miten [koko tarina] kuvataan ja mitä [työpäivinä] tehdään. Paineenottaminen vain jäykistää, turha sellaista on ajatella siinä tehdessä”, Aho selittää selvästi kokemuksen pohjalta. ”[Jännitys] karisee kyllä aika nopeasti siitä. Voi olla, että ennen kuvauksia vähän jännittää, mutta ei sitten kuvauksissa enää ajattele tuollaisia asioita.”
Kullervon tarina sijoittuu 1100-luvun Suomeen ja sen 2 tunnin ja 24 minuuttisen keston aikana nähdään myös useita intensiivisiä taistelukohtauksia. Hahmot sivaltelevat toisiaan pääasiassa miekoilla sekä muilla lyömäaseilla, joten näyttelijöiden oli harjoiteltava niiden käyttöä jo hyvissä ajoin rooleihinsa valmistautuessa.
Aho kertookin valmistautuneensa Untamon osaan treenaamalla taistelukoreografioita ja miekan käyttöä runsain mitoin. Nämä harjoittelusessiot auttoivat häntä myös lähentymään hyvin kanssanäyttelijänsä Salosen kanssa ja kaksikon välille kehittyikin todellinen, isä-poikamainen suhde, jonka Aho uskoo kestävän heidän loppuikänsä ajan.
Taistelukohtauksissa käytetyt aidot rautamiekat painoivat parhaimmillaan noin 10 kiloa, mutta välillä kuvauksissa olivat käytössä toki turvallisuussyistä myös kevyemmät ”feikimmät” säilät. Ja jotta nämä kohtaukset eivät vain pääsisi turhan helpoiksi, suurin osa elokuvan taistelukohtauksista kuvattiin ulkosalla luonnon helmassa.
”[Niissä] oli kyllä [oma haasteensa]. Eivät ne helppoja olleet”, Aho myöntää. ”Ne olivat aika raskaita myös. Kuvasimme lopputaistelua esimerkiksi mielestäni koko päivän. Eli kyllä jos 10 tuntia veivaat tommoista, niin tulee siinä hiki jossain vaiheessa.”
Ahon esittämä Untamo käynnistää elokuvassa tapahtumat, jotka lopulta vuosien jälkeen johtavat Kullervon lähtemään väkivaltaiselle koston tielleen. Aho kertoo heidän itse asiassa kuvanneen elokuvan alkupään raa’at tapahtumat aivan projektin loppusuoralla, kylmissä pakkasolosuhteissa, minkä vuoksi ne ovat ehkä myös jääneet hänelle erityisen hyvin mieleen.
Tähänn äärimmäisyyksiin äityvään veljesvihaan eläytyminen ehti myös vielä muovaamaan Ahon mielikuvaa omasta hahmostaan, jota hän oli ehtinyt jo esittää pitkän tovin.
”Ennen olin kuvitellut, että [Untamohan] on lempeä ja kiva kaveri, mutta sitten ymmärsin, että sehän on täysin psykopaatti!” Aho nauraa rempseästi.
Lue myös: Vuoden 2026 katsotuimmat elokuvat: tuttu nimi hallitsee sekä Suomessa että maailmalla
Kullervon tarinassa nousevat jatkuvasti pintaan erilaiset turhautumisen, aggression, katkeruuden ja vihaisuuden tunteet. Hahmot tekevät hirmuisia tekoja, joiden seuraukset valuvat myrkyttämään myös muiden sivullisten elämiä ja johtavat näin vain taas uudenlaisiin väkivaltaisuuksiin ja tragedioihin vuosien edetessä.
Aho toivookin, että elokuvan yleisölle jäisi päällimmäisenä katselukokemuksesta mieleen ajatus siitä, että ”puhuminen auttaa”. Tyypillisenä kulttuurimme ilmiönä pidetty niin sanottu ”suomalaisen miehen puhumattomuus” eli negatiivisten tuntemusten jatkuva sisälle patoaminen ei edistä tilanteita mihinkään. Päinvastoin. Asiat vain muhivat tällä kaavalla kohti vääjäämätöntä räjähdyspistettään.
Aho uskookin elokuvan resonoivan kotimaisessa, varsinkin vanhemman ikäpolven yleisössä vahvasti juuri tämän sanoman vuoksi. Hän uskoo monien perheiden kantavan yhä sukupolvien takaisia taakkoja mukanaan ja toivoo, että Kullervon tarina herättelisi heitä selvittelemään asioitaan ja onnistuisi näin löytämään valoisamman tien tulevaisuudelleen.
Lisäksi Kalevasta tärkeänä teemana kumpuava luontoyhteys on näyttelijästä edelleen tänä päivänäkin samaistuttava sanoma kotimaiselle yleisölle.
Lue myös: Kalevalasta tehtiin vuonna 1982 suurtuotanto, jonka raaka voima puhuttaa edelleen
Vilkaise alta neljän tähden Kalevala: Kullervon tarinan virallinen traileri.
