Jo ennen elokuville jaettavia Oscareita Yhdysvaltojen elokuva-akatemia on jakanut tiede- ja tekniikkapalkintoja. Yksi niistä tuli suomalaiselle Janne Kontkaselle. Mutta mitä ihmettä hänen hienolta kuulostava työnsä oikein tarkoittaa? Soitimme Kontkaselle San Franciscoon ja otimme selvää.
Janne Kontkanen ja neljä hänen kollegaansa palkittiin helmikuun puolivälissä Yhdysvaltojen Elokuva-akatemian tiedepalkinnolla, eli niin sanotulla tiede-Oscarilla. Palkinto ojennettiin juhlavassa gaalassa.
Onneksi olkoon! Mitä gaalasta jäi mieleen?
Tilaisuus oli aika ikimuistoinen, varmasti jää mieleen ikuisesti. Huomion keskipisteenä oleminen, kun piti puhetta, tuntui juhlalliselta. Sellaista ei välttämättä koe enää ikinä.
Mutta teidänhän ei tarvinnut jännittää katsomossa miten käy, vaan tiesitte jo saaneenne palkinnon.
Silti jännitti, kun oma puhe lähestyi. Ihan ok se varmasti meni, sitä ei ole aivan parhaimmillaan niin erikoislaatuisessa tilanteessa. En uskaltanut kauheasti heittää huumoria.
Toisin kuin elokuvapalkinnoissa tiedepalkinnoissa ei katsota edellisen vuoden tekoja, vaan ennemmin etsitään kestävämpää vaikutusta elokuvan alalla. Miten päädyitte palkintoprosessiin?
DreamWorks oli ilmoittanut jo viime vuoden palkintoihin, että meillä on tehty tämmöistä ja tämmöistä. Minuakin haastateltiin silloin, vaikka olin jo Googlella. Se ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Sitten muutamassa muussa studiossa oli tehty saman tyyppistä, ja taisi olla uusiseelantilainen Weta, joka oli nyt pistänyt hakemuksen vireille. Siihen liittyy, että Akatemia ryhtyy tekemään taustatutkimusta, että missä muualla on tehty vastaavaa. Koska DreamWorks oli aikaisemmin hakenut palkintoa, tempauduin taas siihen haastattelukierteeseen. Se tuntui tällä kertaa menevän vähän pitemmälle, mutta en siltikään uskonut palkintoon.
Saitte palkinnon, koska olitte edesauttaneet teknologioita ja työtapoja jossain, joka englanniksi on key deep compositing features such as layer and holdout-order independence, spatial and intra-element color correction, post-render depth of field, and precise blending of complex layer edges. Mitä se tarkoittaa?
Ne ovat asioita, joita leffateollisuudessa on tehty pitkään. Erikseen luodut elementit renderöidään kuviin, eli yhdistetään ja värikorjataan niin, että kaikki on samassa kuvassa. Uudella syväkompositointitekniikalla ne saadaan yhdistettyä samaan kuvaan vaikka syvyyssuhteet olisivat hieman epäselviä ja rajat epätarkkoja. Esimerkiksi erikseen luotu räjähdys ja sen keskelle hahmo. Tavallisessa kuvassa on vain x- ja y-akseli, syvissä kuvissa myös syvyys, eli joka pikselissä on tietoa millä syvyydellä asia on.
Muistatko jotain tiettyä kohtausta, jonka kanssa tappelitte?
Käytimme Möröt vastaan muukalaiset -kohtausta, jossa Golden Gate -silta pistetään säpäleiksi, esimerkkinä siitä mitä piti saada tehtyä uudella tekniikalla. Siinä oli samaan aikaan sillan palasia, pölyä ja muuta semmoista. Kaikkien elementtien yhdistäminen niin, että se näyttää hyvältä oli yksi iso haaste. Näin koulutat lohikäärmeesi -elokuvassa tulensyöksemiskohtauksissa saatiin uuden tekniikan avulla renderöityä isompia ja useampia tulia pienemmissä osissa, se oli hieno juttu. Loppukohtaus, jossa iso lohikäärme vuoren sisällä syöksee tulta, oli tehty aika monesta erillisestä komponentista.
Kehittämääsi tekniikkaa käytettiin 7. maaliskuuta ensi-iltansa saavassa Herra Peabody & Sherman -elokuvassa ja 24. heinäkuuta saapuvassa Näin koulutat lohikäärmeesi 2:ssa. Mihin pitää kiinnittää huomiota, jos haluaa sanoa, että tuo ja tuo on suomalaisen tekemää?
En itse ole vielä nähnyt Herra Peabodya, täytyykin käydä katsomassa se. DreamWorksilla on efektipuoli hallussa ja esimerkiksi räjähdykset, savut ja sumut näyttävät hienoilta. Omalta osaltaan tekniikka auttaa niiden tekemisessä ja varsinkin realistisesti hahmoihin yhdistämisessä, että ne ovat yhtä maailmaa. En osaa sitä sen paremmin kuvata.
Mitä palkinto merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
Onhan se jotain konkreettista siihen neljän vuoden DreamWorks-pätkään liittyen, ja hienoa laittaa ansioluetteloihin. Kun ihmiset näkevät cv:ni, he varmaan ajattelevat, että on se jotain järkevää saanut aikaiseksi.
Teksti: Jouni Vikman
Kuva: Michael Yada / ©A.M.P.A.S.
Lue lisää aiheesta seuraavasta Episodista.