Berliinin elokuvafestivaalit järjestettiin jo 65. kerran ja jälleen tarjolla oli tolkuttoman monipuolinen kattaus ympäri maailmaa. Pääasiallisesti Potsdamer Platzilla tapahtuva mutta myös laajemmalle Berliiniin levittäytyvä 11:n päivän mittainen, toistakymmentä erilaista sarjaa esittelevä elokuvamaraton myi huikeat 300 000 lippua. Paikan päällä kävi lähes 20 000 elokuva-alan ammattilaista 24. eri maasta.
Festivaalin ykköspalkintoa, parhaan elokuvan Kultaista karhua sekä tukkua Hopeisia karhuja oli tavoittelemassa vain yksi amerikkalaiselokuva, Terence Malickin ohjaama hollywoodilaisen maailman tyhjyyden kuvaus, komeaa kuvavirtaa tarjonnut mutta ulkokohtaiseksi jäänyt Knight of Cups. Huhujen mukaan se oli ohjelmistossa ainoastaan festivaalijohtaja Dieter Kosslickin kovan painostuksen ansiosta.
Suomalainen elokuva ei ole Berliinissä juuri juhlinut sitten vuoden 2007, kun Petri Kotwican Musta jää esitettiin kilpasarjassa. Nyt ohjelmistossa nähtiin sentään lyhytelokuva Tuolla puolen, jonka ohjauksesta vastaavat Iddo Soskolnen ja Janne Reinikainen. Emmi Parviainen valittiin nuoria eurooppalaisia nousevia näyttelijäkykyjä esittelevään Shooting Stariin.
Näkyvimmin Suomi-kuvaa tarjosi kilpasarjassa ollut Peter Greenawayn neuvosto-ohjaajan muotokuva Eisenstein in Guanajuato, jonka pääosassa on enimmäkseen munasillaan näyttelevä, hassusti englantia venäläisuomalaisella aksentilla vääntävä suomalaissyntyinen Elmer Bäck. Meksikossa kameroita välttelevän mutta homoeroottisesti rälläävän Sergei Eisensteinin sekopäistä tarinaa ovat olleet rahoittamassa Suomen elokuvasäätiö ja Liisa Penttilä tuotantoyhtiö Edith Filmsistä.
Tämän vuoden tuomaristoa johti amerikkalaisohjaaja Darren Aronofsky. Jäseninä olivat saksalaisnäyttelijä Daniel Brühl, Snowpiercer-elokuvasta tuttu eteläkorealaisohjaaja Bong Joon- ho, amerikkalaistuottaja Martha De Laurentiis, viime vuonna Espoo Cinéssä esitetyn Aloft-elokuvan ohjannut peruslaissyntyinen Claudia Llosa, ranskalaisnäyttelijä Audrey Tautou sekä muun muassa Mad Men -tv-sarjaa käsikirjoittanut Matthew Weiner. Kultaisen Karhun voitti aika odotetusti iranilainen poliittisen elokuvan mestari Jafar Panahi ihastuttavalla elokuvallaan Taxi.
Siinä ohjaaja itse ajaa taksia, jonka etukonsoliin asennettu kamera taltioi vaihtuvia asiakkaita. Ilmeisesti nollabudjetilla pyöräytetty tarina kuvaa tarkkanäköisesti iranilaisten valvottua arkipäivää. Synkästä aiheestaan huolimatta tulos on paikoin jopa aivan riemastuttava. Taxi sai myös Kansainvälinen kriitikoiden yhdistyksen parhaan elokuvan palkinnon.
Grand JurynHopeisen karhun voitti chileläinen Pablo Larraín armottoman ankaralla El Club -elokuvalla, joka kertoo ällistyttävän suorasukaisesti jumalan hylkäämään pikkukylään muuttaneen, seurakunnastaan erotetun lapsiin sekaantuneen neljän munkin ja yhden nunnan tarinan.
Parhaan ohjaajan palkinnon sai kaksi eri ohjaajaa. Toisen nappasi puolalainen Malgorzata Szumowska elokuvastaan Body. Se on surullisen hauska kuvaus kuolemansyytutkijaisän ja tämän itsemurhaa toistuvasti yrittävän, bulimiasta kärsivän tyttären vaikeasta suhteesta äidin kuoleman jälkeen. Toisen palkinnon sairomanialainen Radu Juden ohjaama Aferim.
Niin ikään kaksi elokuvaa palkittiin poikkeuksellisen taitavasta kameratyöstä. Sturla Brandth Grøvlen sai palkinnon Sebastian Schipperin ohjaaman Victorian kuvauksesta. Yhtenä 140 minuuttisena otoksena kuvattu, bileiden jälkeisten aamuyön tuntien tapahtumia valottava Victoria on kameratyöskentelyn huikea taidonnäyte.
Myös venäläisen Aleksey German jr:n ohjaaman, maansa nykytilaa runollisesti luotaavan Pod electricheskimi oblakamin (Under Electric Clouds) kuvaajat Evgeniy Privin ja Sergey Mikhalchuk palkittiin näyttävästä kuvauksesta.
Parhaan mies- ja naisnäyttelijän palkinnot menivät ansaitusti Charlotte Ramplingille ja Tom Courtenaylle heidän koskettavasta yhteistyöstään Andrew Haighin ohjaamassa riipaisevassa elokuvassa 45 Years. Se saa Suomen ensi-iltansa syksyllä. Parhaan käsikirjoituspalkinnon sai chileläinen Patricio Guzmán dokumentistaan El Bóton de Nacár (The Pearl Button).
Berliinin elokuvafestivaalin perustajan Alfred Baurin nimissä jaettavan, uusien näkökulmien elokuvataiteeseen tuomisesta myönnettävän Hopeisen karhun voitti guatemalalainen Jayro Bustamanten elokuvastaan Ixcanul (Ixcanul Volcano). Se kertoo liikuttavan tarinan kahvipapuja kasvattavan köyhän maalaisperheen 17-vuotiaasta Mariasta, josta ollaan tekemässä naimakauppoja. Tyttöä kiinnostaa kuitenkin enemmän tulivuoren taakse USA:han muuttamisesta haikaileva poika kuin naimaehdokas.
Festivaalin lempilapsen, Saksan oman pojan Wim Wendersin uutuuselokuva Every Thing Will Be Fine esitettiin kilpailun ulkopuolella, mutta siitä huolimatta ohjaaja sai Kultaisen karhun. Se tuli Wendersille pitkästä urasta elokuvataiteen tekijänä. Wendersin lisäksi kuuluisuuksia oli niukalti tarjolla, eikä joukkoon mahtunut montaakaan amerikkalaistähteä. Toimittajat joutuivatkin tyytymään melko laihaan tarjontaan. Vaikuttavaa valokuvaaja-armeijaa villitsivät lähinnä vain australialaiset: Werner Herzogin Queen of the Desertin tähti Nicole Kidman sekä Kenneth Branaghin Disneylle työstämän ja kilpailun ulkopuolella esitetyn Cinderellan äitipuolipahista näytellyt Kate Blanchet.
(EPISODI/Timo Kuismin)