Tänään nähdään televisiossa vuonna 2012 valmistunut Dredd.
Sanotaan suoraan: se vähäinen juoni, jota elokuvasta löytyy, on jo nähty, siinä ei ole mitään inhimillistä tai ihmisyyttä arvostavaa, näyttelemiseksi luetaan patsastelu, ja järkyttävä brutaalisuus ja sen ylistävä visualisointi jyräävät surutta kaikki muut tarinankerronnalliset elementit. Dredd on niin riisuttu kaikesta vähänkin ylevästä, että se on lajissaan täydellinen.
Henkisessä mielessä kaikin puolin alhaisen Dreddin lunastaa ennen kaikkea se tosiasia, että se on täydellinen Dredd-sarjakuvafilmatisointi. Sellaista ei ole ollut – Sylvester Stallonen toimintakomedia ei osunut lähellekään – eikä fanien pettymykseksi toista tullut, sen verran surkeasti elokuva menestyi Yhdysvaltojen lippukassoilla.
Pete Travisin ohjaama ja Alex Garlandin käsikirjoittama elokuva kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa poliisi, valamiehistö ja tuomion täytäntöönpanija on niputettu yhteen pakettiin. Nämä tuomareiksi kutsutut lainvartijat toteuttavat kutsumustaan luhistuneessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat elämään yhdessä megakaupunkien jättipilvenpiirtäjissä, koska ympäröivä maailma on tuhoutunut ydinsodassa.
Lue myös: ”Kulttuuri on nyt tiukkapipoisempaa”, sanoo uuden Scary Movie -elokuvan Shawn Wayans
Karl Urban on mainio tuomareista yrmeimpänä ja tehokkaimpana. Hän ei yritäkään tuoda Judge Dreddille muuta luonnetta kuin tehokkaan oikeuden tajun (eli tappajanvaiston) ja säännönmukaisesti alaspäin sojottavat suupielet. Mikä tärkeintä, hän ei luovu tuomareiden kasvot peittävästä kypärästään, kuten Stallone teki.
Jonkinlaista ihmishahmoa edustamaan tarinaan on tuotu telepaattisia kykyjä osoittanut alokas, tuomari Anderson (Olivia Thrilby). Käytännössä hän on vain juonielementti, mutta se onneksi vain oikoo mutkia yhteenotosta toiseen.
Elokuvaan luotu universumi on hieno sekoitus sarjakuvien dystopiaa ja meidän kaupungistunutta maailmaamme. Sille on saatu luotua omintakeisen visuaalinen, yhtä aikaa uskottava ja täydellisen epäluonnollinen ulkoasu.
Jo sarjakuvassa raja thatcheristisen brittiyhteiskunnan satirisoinnin ja one-linereita laukovan coolin toimintayrmyn välillä oli häilyvä ja pitkälti katsojan silmissä. Siksi Dredd-elokuvallekin on helppo antaa tulkinnan mahdollisuuksien puute anteeksi, sillä tätä lähemmäksi sarjakuvien nihilismiä on vaikea päästä.
Dredd nähtiin jo televisiossa perjantaina. Luvassa on vielä kaksi esitystä:
- La 6.6.2026 klo 23.35 · Kutonen
- Pe 26.6.2026 klo 23.10 · Kutonen
Katso traileri alta.
Arvio: Jouni Vikman
.