Vuonna 2019 ensi-iltansa saanut David F. Sandbergin ohjaama Shazam! puhalsi uusia tuulia jo ummehtuneeseen sarjakuvagenreen hauskalla konseptillaan: pikkupoika Billy Batson saa taikasanan avulla kyvyn muuttua aikuiseksi supersankariksi Shazam. Oli ensimmäisestä elokuvasta mieltä mitä tahansa, elokuva sentään erottui joukosta kepeämmällä otteellaan. Nyt elokuva saa viimein jatkoa, ja uuden osan tekijätiimi on pysynyt ohjaajaa myöten suunnilleen samana.
Shazam: Fury of the Gods jatkaa siitä, mihin edeltäjä jäi. Shazam (Zachary Levi) sekä hänen perheenjäsenensä (jotka ovat nyt myös saaneet supervoimia) puolustavat kaupunkiaan nyt yhdessä. Jengi on kuitenkin alkanut ajautumaan erilleen, minkä Shazam yrittää kaikin voimin estää. Shazamit eivät kuitenkaan saa nauttia supersankarielämästään rauhassa kauaa, kun kaksi vaarallista jumalaa Kalypso (Lucy Liu) sekä Hespera (Helen Mirren) vapautuvat Shazamin tekemän mokan vuoksi ja alkavat tavoitella kostoa isänsä puolesta. Koston hintana on koko kaupunki, mitä sankarimme ei tietenkään salli. Alkaa kiivas taistelu, kun sankarit ja konnat ottavat yhteen.
Fury of the Gods säilyttää edeltäjänsä kepeän tunnelman. Elokuva on hupsua seurattavaa alusta loppuun, minkä takia se on helppo kuluttaa kertakäyttöviihteenä. Kummatkin syleilevät sarjakuvagenren hölmöimpiä puolia tuomalla ruudulle mitä värikkäintä ja erikoisinta kuvastoa, mikä saa elokuvan tuntumaan hieman tavallista sankarointia raikkaammalta sisällöltä. Sandberg ottaa tälläkin kertaa paljon elementtejä myös fantasiasta ja kauhusta. Genrejen sekoittaminen tuo hieman lisää muuten kovin kaavamaiseen tarinaan. Mistä puheen ollen…
Uutta Shazamia riivaa monet ongelmat. Vaikka tietty pöhköys Shazamille sopiikin, Fury of Gods vie sen paikoin jo liiallisuuksiin. Shazamin käsikirjoitus on helppo repiä kappaleiksi, mutta siinä ei olisi kovin paljon ideaa, koska kyllähän elokuva itsekin tietää, mitä se on. Ongelmaksi kuitenkin nousee, että vaikka elokuva tiedostaa useiden supersankarielokuvien käänteiden hölmöyden, se silti toistaa tasan samat käänteet. Se, että tietää olevansa hölmö, ei tee elokuvasta vähemmän hölmöä. Silloin tällöin elokuva tuntuu myös rikkovan myös oman maailmansa sääntöjä. Vaikka elokuvan ei tarvitsekaan olla mitään rakettitiedettä, siinä pitäisi olla jonkinlainen logiikka. Erityisesti lopussa otetaan jo sen verran isoja harppauksia järjen tuolle puolelle, että juoniaukkoihin on mahdoton olla kiinnittämättä huomiota.
Vaikka Fury of the Gods erottuu joukosta ideoillaan ja tunnelmallaan, sen tarina on silti täytetty kliseillä. Erkaantuva perhe, yksiulotteiset kiusaajat, tietokonetehoste möröt ja siirappinen rakkaus nuorten välillä (johon liittyy toki oma järjetön käänne) ollaan nähty moneen kertaan eikä elokuva varsinaisesti tuo juoneensa mitään kovin omaperäistä tai varsinkaan syvää. Myös Shazamin hahmonkehitys tehdään hyvin selväksi alusta asti ja tiedät tasan, mikä sankarimme kaari tulee olemaan. Lisäksi tarina syyllistyy tietyissä kohdissa pahasti fanipalveluun ja eräs tietty kohtaus nousee järjettömyydessään vahvasti esiin. Tarina syyllistyy myös vahvaan yksiulotteisuuteen, eikä siinä ole mitään mikä edes yrittäisi saada katsojaansa ajattelemaan.
Näyttelijät voidaan nostaa esiin vielä yhtenä elokuvan vahvuuksista. Zachary Levi sopii hölmön sankarin rooliin kuin nyrkki mörön kasvoille ja tekee hahmosta sympaattisen omalla höpsöllä kohelluksellaan. Edukseen erottuu myös Djimon Hounsou velhona, Helen Mirren Hesperana sekä Meagan Good ihastuttavana Darlana.
Kokonaisuutena Shazam: Fury of the Gods ajaa varmasti asiansa niille, jotka halusivat vain lisää Shazamia. Se on hölmö ja värikäs seikkailu, joka on kuitenkin täytetty erinäisillä ongelmilla. Käsikirjoitus kääntyy tasaisin väliajoin jo liian päättömäksi ja jatkuvasti päälle vyöryvä hassuttelu alkaa yli kahden tunnin mittaisena lähinnä uuvuttamaan. Kohdeyleisölle varmasti ihan kelpo pläjäys, mutta elokuvana melkoisen heikko.
Justus Elo
Tähdet ★★
Kirjoittaja on Episodin TET-harjoittelija.
