Jeff Goldblumista on vuosien varrella tullut ikoninen. Ikuistettiinhan hänet viime kesänä valtavaksi patsaaksikin Lontoossa.
– En tiennyt siitä mitään! Mutta luojan kiitos se on nyt poistettu. Ymmärsin, että he lähtivät sen kanssa kiertueelle, näyttelijä parkaisee.
Joidenkin mielestä syy on tunnistettavissa silmälaseissa. Meidän teoriamme on hänen tavaramerkkinen hulluutensa.
– En ole varma milloin se alkoi, Goldblum toteaa, kun melko epäkohteliaasti vihjaamme, että on vaikea löytää roolia, jossa hän näyttelisi normaalia ihmistä.
– Aloittaessani teimme hauskaa ja mahtipontista show’ta El Grande de Coca Cola. Olin siinä hieman maaninen, niin teatraalinen. Mutta kun tapasin Robert Altmanin ja hän pestasi minut Täyskäteen, hän käytti minua mielenkiintoisesti. Hyvät ohjaajat tietävät miten se tehdään, otetaan nyt esimerkiksi vaikka Wes Anderson. Kukaan ei olisi pistänyt minua sellaiseen rooliin, asianajajaksi The Grand Budapest Hoteliin, tai sellaiseksi hahmoksi Steve Zissoun vedenalaiseen maailmaan. Joskus minua käytetään täydellä, teatraalisella tavalla, mutta ei aina. Altmanin Nashvillessa en puhunut lainkaan.
The Mountain on todella outo tarina, jossa nähdään myös Udo Kier ja Denis Lavant. Viime aikoina Goldblum on tehnyt paluuta cameo-esiintymisissä, mutta nyt hän näyttelee yhtä pääosista psykiatri Wallace Fiennesinä, joka ilmeisesti tekee lobotomian Tye Sheridanin esittämän Andyn äidille ja ottaa pojan sitten siipiensä suojaan. Siihen on ollut pitkä matka hänen ensiesiintymisestään Michael Winnerin Väkivallan vihollisen raiskaajana, joka seuraavaksi ilmestyi Woody Allenin Annie Hallin kutsuvieraaksi, jonka nähdään puhelimessa terapeuttinsa kanssa sanoen: ”Täällä herra Davis. Unohdin mantrani.”
– Se kehittyi sitä mukaa, kun teimme sitä, hän toteaa puolestaan viimeaikaisesta esiintymisestään Thor: Ragnarokissa, joka tullaan muistanemaan ainakin hänen sinisestä huulipunastaan.
– Valtavan mukava maskeeraaja kysyi: ”Miten olisi hieman sinistä silmien alle? Ja mitä jos kokeiltaisiin sitä varpaankynsiisi?” Heillä oli myös todella hulluja hiusideoita, jotka onnekseni jäivät toteuttamatta. Pidin siitä mitä Taika Waititi sai aikaan elokuvan kanssa. Roolini on niin hullu. Vaikka kyseessä oli iso koneisto ja tuote, oli silti tunne, että pystyin tuomaan mukaan omat työetiikkani ja -standardini. Siitä tuli aidosti luova ihanuus.
Vaikka The Mountain käsittelee mielenterveysongelmia, se ei ole ensimmäinen kerta, kun Goldblum on tuntenut vetoa synkempään materiaaliin joidenkin maailman menestyneimpien elokuvien kuten Jurassic Park ja Independence Day välissä. Joku (me) voisi väittää, että elokuvan esittelemät 1950-luvun hoitomenetelmät inspiroivat koko zombigenren. Goldblumin filmografiaan kuuluu myös eräs elokuva, jonka on sanottu käsitelleen aids-epidemiaa.
– David Cronenberg on nero ja Kärpäsen tekeminen oli mahtava kokemus. Mutta emme oikeasti puhuneet aidsista siihen aikaan. Vasta myöhemmin, kun elokuvaa analysoitiin, aloin ajatella, että ehkä hänellä sittenkin oli jotain sen suuntaista mielessään, Goldberg selostaa.
– Mutta täytyy myöntää, että tuo zombiteoria käy järkeen, sillä on kirjaimellista lobotomiaa ja sitten on pelkkää ihmisten manipulointia kunnes he menevät järjiltään. Tein elokuvan Ihmispaholaiset (The Invasion of the Body Snatchers), jossa ihmisiltä ryövätään inhimillisyys ja kyky ajatella itsenäisesti, mutta he silti kulkevat paikasta toiseen. Hitto vie. Nyt kun oikein ajattelen, niin olen tehnyt vaikka mitä!
Yksi asia on varma – Jeff Goldblum ei unohda mantraansa.
Venetsian elokuvajuhlia vietettiin 75. kerran elokuun 28:nnesta syyskuun 8:nteen.
(EPISODI/Marta Bałaga, Venetsia)
