The Way Way Back on vuonna 2012 The Descendantsin käsikirjoituksesta yhdessä Alexander Paynen kanssa Oscarin voittaneiden, näyttelijöinä 90-luvun lopulta lähtien toimineiden Nat Faxonin ja Jim Rashin uusi aluevaltaus elokuvaurallaan: käsikirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi he päättivät myös ohjata elokuvan. Episodi sai nämä lahjakkaat miehet langan päähän.
Haastattelu: Päivi Laajalahti
Olette käsikirjoittaneet The Way Way Backin ja myös näyttelette siinä itse keskeisissä sivurooleissa. Miksi päätitte lähteä kokeilemaan myös ohjaamista kaiken muun lisäksi?
Jim Rash: Aloimme kirjoittaa The Way Way Backin tarinaa kahdeksan vuotta sitten ja oli varsinaista vuoristorataa saada toteutettua se valmiiksi elokuvaksi asti. Kun mahdollisuus lopulta aukeni, päätimme Natin (Faxon) kanssa, että haluamme tuoda elokuvaan oman visiomme aivan loppuun saakka. Olimme kirjoittaneet elokuvan tarinan ja halusimme lopputulokseen sitten myös ohjaajan käskyvallan.
Koska teitä on kaksi, miten jaoitte ohjaajan tehtävät keskenänne?
Nat Faxon: Yhteistyömme on melkoisen saumatonta. Olemme työskennelleet yhdessä käsikirjoittajina ja tehneet improvisoitua komediaa Groundlings -teatterissa Los Angelesissa, ja monet näissä tehtävissä kasvaneista yhteistyön periaatteista toimivat hyvin myös ohjaamisessa. Olemme tehneet Jimin kanssa yhdessä töitä pitkään ja meillä oli melkoisen selkeä kuva siitä, mitä yritimme elokuvallamme saavuttaa. Teimme kaiken yhdessä, emmekä jakaneet tehtäviä niin, että toinen meistä olisi ollut vastuussa esimerkiksi teknisestä ohjauksesta ja toinen näyttelijöiden kanssa kommunikoinnista. Se oli helppoa siinäkin mielessä, että meillä oli molemmilla samanlainen näkemys lopputuloksesta.
Mistä saitte idean elokuvan käsikirjoitukseen? The Way Way Backissa 14-vuotias Duncan (Liam James) kamppailee aikuiseksi kasvun sekä iljettävän isäpuolensa (Steve Carell) kanssa, ja saa kasvuunsa apua kesälomapaikkansa vesipuiston omalaatuiselta omistajalta (Sam Rockwell).
Jim: Minulle elokuvan tarina on itse asiassa osittain omaelämänkerrallinen. Elokuvassa nähtävä kohtaus, missä Steve Carellin esittämä Trent kysyy Duncanilta, että mihin tämä omasta mielestään sijoittuu asteikolla yhdestä kymmeneen (ja Duncan vastaa ”kuusi”) – minulle itselleni kävi niin kun olin 14-vuotias. Käytin sitä inspiraation lähteenä. Lisäksi me Natin kanssa molemmat rakastimme lapsena vesipuistoja ja halusimme sijoittaa tarinamme sellaiseen.
The Way Way Backin sydämenä sykkii Rockwellin esittämän Owenin ja Duncanin ystävyys. Oliko heidän yhteistyönsä yhtä mutkatonta kuvausvaiheessa kuin miltä heidän ystävyytensä näyttää valmiissa elokuvassa?
Jim: Oikeastaan kyllä. Molemmat heistä ovat mahtavia ja erityisesti Sam on hyvin helposti lähestyttävä ja antelias ihminen. Meillä oli todella vähän aikaa harjoittelulle. Oikeastaan meillä ei ollut lainkaan aikaa harjoittelulle, koska budjettimme oli niin pieni, emmekä vain yksinkertaisesti voineet ottaa näyttelijöitä kahdeksi viikoksi harjoittelemaan hahmojen sisäistämistä. Niinpä Samilla ja Liamilla oli ehkä yksi päivä yhdessä ennen kuin aloimme kuvata. Mutta heidän välilleen syntyi yhteys kertaheitolla ja tämä ystävyys peilautuu myös kaikkeen siihen, mitä tapahtuu elokuvassa. Rooli oli Liamille ensimmäinen pääosa ja Samista tuli hänelle mentori sekä kameran edessä että sen takana.
Teillä itsellänne on näkyvät sivuroolit elokuvassa. Oliko näyttelemisen ja ohjaamisen yhdistäminen hankalaa?
Nat: Aloitimme elokuvauramme näyttelijöinä ja etsimme pitkän aikaa mielenkiintoisia hahmoja esitettäväksemme, sellaisia joilla on enemmän vastuuta. Tämän takia alun perin päädyimme myös tekemään käsikirjoituksia. Osa meistä haluaa edelleen olla myös kameran edessä, siksi kirjoitimme itsellemme pienet roolit elokuvaan. Meistä tuntui, että roolit olivat toteutettavissa, eivätkä ne olleet liian suuria, että pystyisimme sekä näyttelemään että ohjaamaan yhtä aikaa. Olihan se välillä vähän hankalaa, kun esiinnyimme molemmat samassa kohtauksessa eikä kameran toisella puolella ollut ketään huutamassa: ”Poikki!”. Tuijotimme siinä sitten toisiamme ennen kuin tajusimme, että meidänhän se tässä pitää sanoa. Se oli vähän tasapainottelua, mutta pidämme molemmat näyttelemisestä, joten emme halunneet luopua siitä.
The Way Way Back saa ensi-iltansa 16. elokuuta.