Valmistusvuosi: 2015

Self/less

Teollisuuspohatta Damian on vanha ja sairas, ja hän suhtautuu lähellä jo odottavaan kuolemaansa fatalistisesti. Vähän se harmittaa, kun bisnekset rullaavat, eikä niitä rakentaessa kadonnutta yhteyttä katkeroituneeseen tyttäreen ole tullut paikattua. Niinpä Damian tarttuu salaperäisen järjestön tarjoukseen siirtää tietoisuuteensa laboratoriossa kasvatettuun nuoreen ja komeaan kroppaan.

Pixels

1980-luvun lasten ja teinien lempipuuhia oli videopelien pelaaminen – kuten nykyäänkin. Mutta silloin parhaat pelit olivat isokokoisia laitteita, joita oli sijoitettu halleihin. Niissä nuoriso vietti aikaansa, ja nörttikin saattoi nähdä aivan elävän tytön lähietäisyydeltä.

Ollaan vapaita

Ollaan vapaita on siitä erikoinen elokuvatapaus, että se on musikaali, mutta ei se sitä oikeastaan kuitenkaan ole. Kesäisen pirtsakka musiikkielokuva on luultavasti ihan sovelias määritelmä draaman, komediaa, rakkauden ja modernin musiikin yhdistelmälle.

Irrational Man

Joulukuun ensimmäisenä päivänä 80 vuotta täyttävä Woody Allen ei osoita väsymisen merkkejä. Yhä elokuvan vuodessa pyöräyttävä mestari palaa uusimmalla työllään yhteen lempiaiheistaan. Irrational Man on mustalla huumorilla höystetty tarina eksistentialistisesta kriisistä ja sen murhaavista seurauksista.

Fantastic Four

Uudelleenkuviteltu Ihmeneloset. Ei siis uudelleenfilmattu eikä uudelleenkäynnistetty, vaan uudelleenkuviteltu. Jos tämä sana ei saa katsojan pelkokerrointa nousemaan ylikierroksille ja hälytyskelloja soittamaan säkkijärven polkkaa, saa syyttää pelkästään itseään.

She’s Funny That Way

75-vuotias Peter Bogdanovich on toiminut niin näyttelijänä, käsikirjoittajana, kirjailijana kuin ohjaajanakin, hän on tehnyt dokumentteja ja saanut Oscar-ehdokkuuden vuoden 1971 Viimeinen elokuva -draamastaan. She’s Funny That Way on Bogdanovichin pitkän uran täydentävä korni ja hyvällä tavalla kliseinen menneen ajan komedia.

Hirsipuu

Jenkkiläisessä Hirsipuussa jenkkiläiset college-henkilöt käyttäytyvät kuten typerät jenkkiläiset college-hahmot nyt jenkkilässä käyttäytyvät. On jenkkifutistähteä ja cheerleaderiä, ja sieltä toisesta päästä löydämme koulun nörtit ja yhteiskunnan ulkopuoliset hörhelöt. Ohjaaja-käsikirjoittajaduo Travis Cluff ja Chris Lofing eivät tosin edes yritä peitellä inhoaan tätä ylijäämämateriaalia kohtaan, vaan takovat luusereiden niskaan täyslaidallisen toisensa perään. Heh-heh! Jos et ole suosittu urheilija tai kaunis cheerleader, olet täyttä roskaa, tiedä se! Kun elokuva tarjoilee näinkin hienovaraista moraalista pohdintaa, niin mitä voi odottaa sen juonelta? Noh, se on tietenkin sitä tuttua klisehuttua, kuten olettaa saattaa.

Ant-Man

Marvelin supersankariperheen uusimmasta tulokkaasta kertova Ant-Man on sekoitus Iron Mania ja Guardians of the Galaxya. Sen sävy on kevyen seikkailullinen, jopa humoristinen. Sen päähenkilö on hyväsydäminen rikollinen. Hänellä itsellään ei ole supervoimia, vaan kyvyt juontuvat Marvel-tieteen suomista mahdollisuuksista – vaikkakin niiden käyttö melkoisia yliluonnollisuuksia mahdollistaakin.

Paper Towns

Tarina käynnistyy hyvin tavallisesta asetelmasta: kiva ja sentimentaalinen nörtti rakastuu koulun rämäpäiseen ja arvoitukselliseen kaunottareen. Quentin on asunut lumoavan Margo Roth Spiegelmanin naapurissa lapsesta asti, mutta iän karttuessa leikkikaverit ovat kulkeneet eri polkuja.

Ted 2

Family Guy -sarjasta tutun Seth MacFarlanen esikoisohjaus Ted (2012) oli eloisa, rivon huumorin ilotulitus, jossa tekijätiimi onnistui yhdistämään kasvudraaman härskin äijähuumorin kanssa. Eläväksi muuttunut lelunalle Ted (äänenä MacFarlane itse) laukoi rivouksia ja poltteli pilveä siihen malliin, että kulttistatus oli pian saavutettu. Nyt julkaistava jatko-osa Ted 2 ei kuitenkaan yllä ykkösosan tasolle.